Kolmen sataedulaisen ryhmä, lisäkseni kansainvälisyyspäällikkö Marko Kemppinen ja rehtori Anne Laine vieraili helmikuussa Kanadan itärannikolla, Ottawa – Toronto -akselilla, tutustumassa ammatilliseen koulutukseen, vastuullisuuteen ja kotouttamiseen. Matka onnistui kaikilta osin hyvin.
Erasmus Global mahdollistaa liikkuvuuden Euroopan unionin ulkopuolelle. Valitsimme Kanadan matkakohteeksi kahdesta syystä: Kanadan vahvasta kotouttamisosaamisesta ja omasta vahvasta yhteydestäni Kanadan AMKEa vastaavaan organisaatioon, CiCaniin (Colleges and Institutes Canada). Myös mahdollisuus tutustua eri tavalla järjestettyyn ammatilliseen koulutukseen oli yksi syy matkaan.
CiCanin kautta meille järjestettiin aivan erinomainen ohjelma. Matka alkoi CiCanin toimistolta, jossa tapasimme heidän johtoaan ja saimme hyvän yleiskuvan siitä, mitä Kanadassa tapahtuu.
Seneca Collegen johdon kanssa sataedulaiset Matti Isokallio (2. vas.) sekä oikealla Marko Kemppinen ja Anne Laine.
Jokaisena matkapäivänä oli kaksi tutustumiskäyntiä, pääosin erilaisiin oppilaitoksiin. Yksi tutustumiskohteista oli Costi, maahanmuuttajien kotouttamisesta vastaava toimija. Kanadaan tulee vuosittain lähes puoli miljoonaa uutta kanadalaista. Kanadalaiset kutsuvat maahanmuuttajia termillä newcomer. Termeillä on merkitystä. Tuo newcomer-termi toivottaa henkilön tervetulleeksi uuteen kotimaahan ilman erottelua. Meillä käytössä oleva maahanmuuttaja-termi on neutraali, mutta termi ”toisen polven maahanmuuttaja” on jo selvästi erotteleva määre. Tuolla logiikalla ei voi siis koskaan tulla suomalaiseksi.
Oppilaitoksissa on paljon ulkomaalaisia opiskelijoita. Lukukausimaksut ovat heille korkeammat kuin kanadalaisille opiskelijoille. Yhdessä keskustelussa kerroin suomalaisesta järjestelmästä, jossa koulutus ja päivittäinen lounas ovat maksuttomia. Vastauksena tuli, että ”meillä ei mikään ole maksutonta”.
Yksi silmiinpistävä havainto oli yritysten läsnäolo oppilaitoksissa. Kahvilat ja ruokalat olivat yritysten, eivät oppilaitoksen ylläpitämiä. Yritykset olivat vahvasti mukana myös erilaisissa oppimisympäristöissä, mikä onkin luonnollista. Meille vieraampi elementti on lahjoitukset oppilaitoksille. Yhdessä oppilaitoksessa oli aivan uusi sähköautoon liittyvä työpaja. Varakas perhe oli tehnyt suuren lahjoituksen, koska ”olemme huolissamme ympäristöstä”.
Minulle tuli uutena asiana erittäin vahva alkuperäisväestön aseman sovittelu (Truth and reconciliation) pitkän synkän historian jälkeen. Meille kerrottaessa asiasta käytettiin juuri termiä, synkkä historia. Vähemmistöjen asema on Kanadassa korostetusti esillä. Tasa-arvo, tasavertaisuus, vähemmistön asema eivät olleet vain juhlapuheissa, vaan myös käytännön toimissa vahvasti läsnä.
Kaiken kaikkiaan matkasta jäi erittäin hyvät muistot. Erityisesti vähemmistöjen asema, työelämäyhteistyön syvyys ja kotouttamisen erinomaisuus ovat sellaisia, joita toivottavasti pystymme viemään täälläkin eteenpäin.
Matti Isokallio
Kirjoittaja on Satakunnan koulutuskuntayhtymän johtaja, jolla on yli neljännesvuosisadan kokemus kansainvälisestä yhteistyöstä.