Euroopan komissio järjestää toukokuussa 16.–20.5. perinteisen Euroopan ammattitaitoviikon (European V..ocational Skills Week). EU-komissio toi tulevaa viikkoa esiin jo aiemmin julkaisemassaan VET Stories -sarjassa. Siinä eurooppalaiset opiskelijat ja asiantuntijat kertoivat omia kokemuksiaan eurooppalaisesta ammatillisesta koulutuksesta ja koulutusyhteistyöstä.
Suomea VET Stories -sarjassa edustaa Sataedusta valmistunut lähihoitaja Anna Vahtera. Hänen tarinansa julkaistiin sarjassa aiemmin englanninkielisenä. Annan kokemukset ovat nyt luettavissa alla suomeksi.
Opintoni antoivat paljon enemmän kuin ammatin
Opiskelin peruskoulun jälkeen vuoden lukiossa, mutta lukeminen ei innostanut. Sen sijaan halusin ammatin ja oppia tekemällä lukemisen sijaan.
Peruskoulussa ei saanut paljoa tietoa ammatillisesta koulutuksesta. Etsin itse tietoa verkkosivuilta ja huomasin, että sosiaali- ja terveysala voisi olla minun juttuni. Hain opiskelemaan Sataeduun tavoitteenani valmistua lähihoitajaksi.
Opintoni poikkesivat muiden ikäisteni opinnoista, sillä opinto-ohjaajani ehdotti minulle heti alkuun mahdollisuutta kokeilla opiskelua aikuisten ryhmässä. Hyvin edenneen kokeilun jälkeen jatkoin opintoja ryhmämme nuorimpana. Olin onnekas, sillä minulla oli kannustava ryhmä. Se oli kuin iso joukko äitejä ja isiä tukemassa. Luokan yhteishenki oli minun henkireikäni. Kiinnostavinta opinnoissa olivat mielestäni simulaatiotunnit.
Covid-pandemia vaikutti opintoihin monellakin tapaa. Olimme ehtineet opiskella vain lastenhoitoa, kun pandemia sulki päiväkodit, ja koko ryhmä joutui aloittamaan työssäoppimisjakson kylmiltään vanhusten palvelukodissa. Jos se oli uutta meille opiskelijoille, oli se sitä myös pandemian vuoksi henkilökunnalle. Opin tosi paljon työelämässä. Käytännön työssä huomasin nopeasti, miten myös kädentaitoni paranivat. Ammattitaitojen lisäksi opin myös vastuunottoa, olinhan tuolloin vasta 17-vuotias.
Valmistuin joulukuussa 2021. Sain opinnot päätökseen kahdessa vuodessa. Tein opintojen ohessa koko ajan töitä. Olin sijaisena päiväkodeissa ja palvelukodeissa. Olin onnekas, sillä pääsin koronarajoitusten aikana työhön samaan palvelukotiin, missä mummuni oli. Näin ainoana perheenjäsenenä pääsin tapaamaan häntä säännöllisesti.
Olen nyt työssä päiväkodissa. Työ energisten lasten parissa on varsin erilaista vanhustenhoidon jälkeen. Pidän työstäni, mutta jatkossa haluan vielä opiskellakin.