Uusi ura: Linja-autonkuljettaja
Tykkään vaihtelevasta työstäni!
Olin ollut puolitoista vuotta työttömänä kotona pitkän työurani jälkeen, kun päätin että oli aika hakeutua uudelle uralle. Olen aina pitänyt ajamisesta ja päätin hakea kuljetusalalle linja-autonkuljettajaksi.
Oikea koulutus löytyi Sataedusta.
Koulutuksessa meidän kurssilla oli kymmenen opiskelijaa. Kurssilla oli mahtava porukka, erinomainen henki ja hyvät ammattitaitoiset opettajat. Minut valittiin luokan vääpeliksi ja juoksin asioilla opettajien ja oppilaiden välissä.
Työharjoittelu tarjosi monipuolista oppia
Länsilinjoilla tein työharjoitteluni. Ajoin Hämeenkyrön kouluautoreittejä viikon kutakin. Pääsin myös ajamaan pikavuoroa Ikaalisista Tampereelle ja kaupunkibussia. Siinä oppi monta kaupunkireittiä. Vakikuski oli aina mukana harjoitteluajoissa.
Pari paunun peiliä onnistuin pudottamaan kaupungissa pika-vuoron pysäkille tultaessa. Kadut ja pysäkit olivat tavallista ahtaammat raitsikka-työmaan takia. Tuli oppia myös vahinkoilmoituksen teosta.
Vahinkoilmoitukset tuli tehtyä punoittavin poskin.
Kurssi loppui. Koulutuksen päättymistä juhlistimme kahvitilaisuudessa ja saimme todistukset.
Lähdin juhlasta haikein mielin kotiin, mutta jo seuraavana aamuna kävin allekirjoittamassa työsopimusta länsi-linjoille. Olin 55-vuotias.
Uusi työ on monipuolista ja vaihtelevaa
Nykyisin työhöni kuuluu linja-autonkuljettajan työn lisäksi myös asennushommia. Työnantajani huomasi, että minulla on korjaamotaustaa ja tarjosi minulle töitä myös yrityksen korjaamolta, jossa teen rengasasennuksia ja pieniä korjauksia kuljettajan työni ohessa.
Pidän vaihtelevasta työstäni!
En ole päivääkään katunut uranvaihtoa
Uutta uraa ennen
Ensimmäinen ammattini oli autonasentaja. Työnteon aloitin jo ennen amista neljätoistavuotiaana. Olin vanhempieni huoltoasemalla bensanmyyjänä. Siihen aikaan huoltoasemilla palveltiin vielä asiakkaita.
Ammattikoulun jälkeen ajoin kuorma-autokortin ja suoritin raskaan autokalustonasentajan kurssin. Armeijan harmaiden jälkeen olin muutaman vuoden reissuhommissa. Tein tehdaspurkuja.
Perheen perustamisen jälkeen lopetin reissuhommat ja hakeuduin autonasentajan töihin takaisin. Työpaikka löytyi Konela-autosta Tampereelta. Niistä hommista avautuikin mahdollisuus lähteä yrittäjäksi ja pyöritin Lada Samara alihuoltopistettä kaikkiaan kuusi vuotta kunnes Ladojen myynti ja maahantuonti käytännössä loppui kokonaan Suomessa. Yrittäjän urani tiensä päähän. Lopetin firmani ja lähdin uudestaan työnhakuun.
Seuraava työpaikkani löytyi Pilkingtonilta tai silloiselta Laminolta. Pääsin pystykarkaisuun töihin, jossa työskentelinkin seuraavat parikymmentä vuotta. Työni ohessa kouluttauduin prosessitekniikan työteknikoksi ja pääsin ”First Operatoriksi”. Alan työt kuitenkin vähenivät Tampereen tehtaalla, jossa työskentelin. Ylöjärven tehdas suljettiin. Töitä ei riittänyt ja jäin työttömäksi.
Teijo Mäkinen, linja-autonkuljettaja Uratarinoita Sataedun opiskelijoista #munuratiellä