Näyttöön perustuvuus
Terveysalan koulutuksen tavoitteet mukailevat työelämän muuttuvia tarpeita. Tulevilta osaajilta odotetaan ammattitaitoa hoitaa asiakkaita ja potilaita yksilöllisesti sekä turvallisesti. Terveysalan oppijoiden tulee hallita oma-aloitteinen työote sekä kyky soveltaa teoriassa opittuja asioita käytännön työhön. Näin ollen koulutuksen tulee sisäistää osaamislähtöinen ajattelutapa, missä tuetaan oppijoita rakentamaan itsenäisesti ja tavoitteellisesti osaamista, mikä on siis laajempaa kuin tietäminen. Näyttöön perustuvuus on vahvaa tutkittuun tietoon nojaavaa osaamista, jota hyödynnetään päivittäisissä työtehtävissä sote-alalla. Näin asiakkaat sekä potilaat saavat ajantasaista, luotettavaa ja laadukasta hoitoa oikea-aikaisesti kohdennettuna.
Moniammatillisuus
Monialaisuus ja moniammatillisuus sekä monitieteisyys ovat tulevaisuuden vahvoja trendejä, jotka asettavat suuntaviivoja koulutukselle. Monissa tieteellisissä yhteisöissä on havahduttu siihen todellisuuteen, ettei ”pyörää kannata keksiä uudelleen”. Kriittisesti tarkasteltuna tämä asettaa haasteita eri tieteenalojen välille, sillä toiminta on ollut perinteisesti kovin hierarkkisesti rakentunutta. Jo opettajien ja oppijoiden väliset suhteet ovat pitkään olleet auktoritaarisia sulkien samalla valtavan luovuuden potentiaalin odottamaan vasta työelämää ja valmistumista. Onneksi näistä malleista on hiljalleen uskallettu irrottaa, opettajat ovat saaneet uudenlaista roolia ohjauksen ja valmennuksen näkökulmasta. Näin oppijoita kyetään aktivoimaan itsenäiseen oppimiseen sekä ajattelun vapauteen sekä kriittisyyteen. Tärkeää on herättää oppijoiden sisäinen motivaatio, joka takaa oppimistulokset ja ammatillisen kasvun. Oppiminen on oppijalähtöinen prosessi, jossa opettaja toimii mahdollistajana. Työnantajat kiittelevät myös oppilaitoksia rohkeudesta tuottaa aktiivisia oppimiseen motivoituneita oppijoita työelämän vaihtuviin tarpeisiin.
Tieteiden välinen yhteistyö on merkityksellistä useasta näkökulmasta. Esimerkiksi näiden tiimien taidot ovat laaja-alaisia, kommunikointi on projekti- ja tavoitelähtöistä ja yhteistyöverkostot ovat kattavia. Tieteidenvälisessä työskentelyssä, jokaisella on mahdollisuus oppia uutta ja näin ollen kykyä kehittyä myös ammatillisesti tarkasteluna huippuosaajaksi.
Moniammatillinen ja monitieteinen sekä tieteiden välinen yhteistyö kokee sen ihanteista huolimatta haasteita, jotka voivat olla niin fyysisiä, mentaalisia kuin sosiaalisiakin. Fyysisiä haasteita voi olla esimerkiksi toiminta eri tiloissa tai jopa eri kaupungeissa tai maissa. Toki tähän haasteeseen on nykyään helppo vastata digitaalisuuden ja verkkovälitteisyyden keinoin. Mentaalisiin esteisiin lukeutuu muun muassa toimintakulttuurien ja tieteenalojen erilaisuus. Tiimin jäsenillä voi olla vaikeuksia ymmärtää toisen ammattialan terminologiaa, ajatuksia ja käsitteitä, tämä pätee myös maallikoiden ja ammattilaisten väliseen vuorovaikutukseen ammattialasta riippumatta. Sosiaalisia haasteita voivat olla totutut yksintyöskentelytavat ja -perinteet; on aina koettu ja jopa vaadittu, että pitää selviytyä itsenäisesti. Monitieteisyys ja poikkitieteisyys ovat ennen kaikkea rikkautta. Siihen on suhtauduttava avoimella kiinnostuksella sekä kunnioituksella toisia ihmisiä kuin toisia tieteenaloja kohtaan. Yksikään tieteenala ei ole enemmän kuin toinen, mutta yhdessä tieteenalat voivat olla enemmän, jopa globaalisti tuottaen yhteistyönä uutta tutkittua tietoa, johon voidaan nojata työelämässä tehtäessä eritasoista päätöksentekoa.
Lähihoitajakoulutuksessa on koulutuksen kautta saatu näkyväksi moniammatillinen näkökulma.
Tiedon syntymisen kannalta merkityksellistä on integraatio tieteenalojen välillä sekä tiedon välittäminen työelämän tarpeisiin ja erityisesti myös työelämän kuuleminen, tässä koulutuksella on keskeinen rooli. Vuoropuhelu niin tieteenalojen kuin työelämän kanssa on siis tieteen kehittymisen kannalta välttämätöntä tulevaisuuden turvaamiseksi jo yhteiskunnallisesta näkökulmasta katsottuna. Digitaalisuus on joka paikassa ja sen avulla voidaan valjastaa monipuolista teknologiaa erityisesti terveystieteen humaaniin sekä holistiseen käyttöön.
Lähihoitajakoulutuksessa on koulutuksen kautta saatu näkyväksi moniammatillinen näkökulma. Opettajat omaavat monialaiset taustat pystyen samalla hahmottamaan laajoja kokonaisuuksia tunnistaen eri ammattilaisten osaamista ja yhteisiä rajapintoja. Koulutus rakentuu yhteisopettajuuden tematiikan ympärille, jolloin moniammatillinen esimerkki välittyy opintoja suoritettaessa oppijoille ja sitä kautta heidän mukanaan uudenlaisena kulttuurina työkentille eri työyhteisöihin.
Digitaalisuus
Digitaalisuus on ilmiönä laaja-alainen ja kokonaisvaltainen sekä monisäikeinen. Digitaalisuus sekä siitä johdetut variaatiot kiinnostavat niin opiskelijoita, opettajia, tutkijoita kuin käyttäjiäkin, käyttäjäkunta on siis laaja. Digitaalisuus tiivistyy mainiosti viiden adjektiivin sisään: innostava, osallistava, mielekäs, vuorovaikutteinen sekä saavutettava. Nämä ovat sellaisia teemoja, jotka vahvistavat myös ihmisen holistista toimintakykyä, näin ollen digitaalisuus luo aktiivisen pohjan monitieteiselle toiminnalle ja sen käsittelylle juuri ihmistieteiden sekä terveysalan näkökulmasta. Digitaalisuus tuo vaihtelevuutta opetusmenetelmiin. Pelit sekä opetusvideot ja simulaatiotilanteet koetaan hyödyllisiksi erityisesti kokeisiin ja työelämäjaksoille valmistautumisessa. Digitaalisuus on tuonut mukanaan uusia mahdollisuuksia lisäten samalla oppijoiden tietoa terveysalan eri osa-alueista sekä mahdollistanut myös käytännöntaitojen oppimista uusista näkökulmista. Digitaalisuuden avulla voidaan tukea myös itseohjautuvaa oppimista, jolloin se tuo tarvitun lisäarvon ja itse live-opetukseen jää enemmän aikaa digitaalisuuden sekä virtuaalisuuden avulla. Digitaalisuus tukee myös ekologista näkökulmaa, sillä digitaalisin menetelmin toteutettava opetus mahdollistaa paikasta riippumattomuuden. Aiemmin liikuttiin tavalla tai toisella tilaan, jossa opetusta järjestettiin, mutta digin keinoin toteutus on mahdollinen vaikka kotoa käsin – ainakin osittain. Lisäksi digitaalisuus nostaa fyysisten oppimisympäristöjen käyttöastetta erityisesti autenttisten oppimisympäristöjen osalta, jolloin maksimoidaan tilojen käyttö ja taataan ekonominen vaikuttavuus.
Oppimisympäristöjen tulee mahdollistaa toiminta vuorovaikutuksessa toisten osaajien kanssa myös moniammatillisesti jo koulutuksen aikana.
Oppimisympäristö & vuorovaikutuksellinen opettajuus
Nykyajan opetuksen tavoitteisiin päästään monimuotoisten oppimisympäristöjen avulla, missä oppija voi käsitellä saamaansa tietoa sekä laajentaa tietämystään. Oppimisympäristöiltä vaaditaan esimerkiksi, että ne ovat todenmukaisia, muuttuvia ja riittävän haasteellisia. Oppimisympäristöjen tulee mahdollistaa toiminta vuorovaikutuksessa toisten osaajien kanssa myös moniammatillisesti jo koulutuksen aikana.
Opettajalle uudet opetusmetodit ja oppimisympäristöt voivat tuoda myös haasteita. Näihin opetuksellisiin haasteisiin voidaan vastata opettajien jatkokoulutuksilla, jotta opettajat kykenevät jatkamaan myös omaa ammatillista kasvuaan opetustehtävissä. Tämä vahvistaa myös opettajien ammatti-identiteettiä. Opettajan tehtävänä onkin muokata oppimisympäristöjä niin, että oppimis-ajattelu- ja opetusstrategiat sisällytetään opetettaviin asioihin. Tärkeintä on kuitenkin muistaa, että vastuu oppimisesta on aina opiskelijalla itsellään ja opettaja toimii mahdollistajan roolissa sitoen opetuksen osaksi näyttöön perustuvia menetelmiä. Opettajien ja oppijoiden suhde on muuttunut viime vuosina merkittävästi. Roolit opetustilanteessa uudistuvat oppijoita aktivoiviksi sekä osallistaviksi, joka mahdollistaa asioiden syvällisen ajattelun, oppimisen sekä opitun integraation käytäntöön.
Oppimaan oppiminen on sote-sektorilla yksi elinikäisen oppimisen kulmakivistä. Koulutus on avain yhteiskunnan muuttuvissa tilanteissa selviytymiseen myös koronakriisin aikana. Koulutuksen sekä ajantasaisen pedagogiikan ja didaktiikan avulla taataan tulevaisuus myös kriisitilanteiden ravistellessa yhteiskuntaa. Koulutus takaa oppijoille arjen ja turvan luoden samalla toiveikkuutta tulevaisuuteen. Koulutuksen keskiössä työskentelevät opettajat toteuttavat yhteiskunnallisia tehtäviä yhdessä oppijoiden kanssa. Yhteiskunnan murrokset ovat tuoneet opettajuudelle uusia haasteita, opettajien tulisi kyetä pohtimaan tiedon luonnetta, arvomaailman rakentumista sekä omaa asemaansa muuttuvassa maailmassa samalla edistäen oppijoiden, itsensä kuin kollegoiden elinikäistä oppimista.
Koulutuksen yksi keskeisistä tehtävistä (konstruktivismin mukaan) on ohjata oppija kriittiseksi tiedon käsittelijäksi. Toimijaa tarkastellaan tilanteen ja kontekstin muokkaamana ja muokkaajana. Aktiivinen henkilö rakentaa omaa sosiaalista maailmaansa jatkuvasti uudelleen edellyttäen motivaation. Oppiminen on siis vuorovaikutusta. Nämä lainalaisuudet koskevat niin oppijaa kuin opettajaakin.
Koulutuksen avulla työelämään siirtyy oppijoita, joiden osaaminen vastaa työelämän muuttuvia tarpeita. Työelämäyhteistyö koulutuksen edustajien kanssa on ikään kuin elinehto dynaamiselle yhteiskunnalle.
Työelämä
Ammatillisen koulutuksen rooli korostuu työelämän kehityssuuntien tarkkailijana ja ennakoijana. Koulutuksen avulla työelämään siirtyy oppijoita, joiden osaaminen vastaa työelämän muuttuvia tarpeita. Työelämäyhteistyö koulutuksen edustajien kanssa on ikään kuin elinehto dynaamiselle yhteiskunnalle. Erityisesti sote-sektorilla on havaittavissa runsasta työvoiman tarvetta osittain haasteellisen ikäpyramidin ansiosta, joka on kääntynyt päälaelleen. Myös tuottavuuteen liittyvät haasteet kohdistuvat sote-alalle, johon voidaan löytää apua digiosaamisesta. Digitaalisuus virittää puolestaan nykypäivän diginatiivit sote-alan kompetensseihin sitouttaen heitä samalla työtehtäviin. Tämä saattaa olla myös ratkaisu sote-alan veto- ja pitovoiman haasteisiin. Laadukkaan ja tavoitteellisen koulutuksen avulla taataan osaavia ammattilaisia työelämän kentille. Ammatillisella koulutuksella on keskeinen rooli yhteiskunnan toimivuuden edistäjänä.
Blogin kirjoittajat Sini-Charlotta Kamberg, Heidi Laitomaa ja Jelena Löytölä-Silvennoinen ovat kehittävällä otteella yhteistyötä tekeviä sosiaali- ja terveysalan lehtoreita.