Lea Salmisen komea ura: 45 vuotta koulutusalan taloustehtävissä

– ”Keneltä me sitten kysytään, kun sinä jäät pois” -kysymystä on jo esitetty Huittisten toimipaikan pitkäaikaiselle talouspäällikölle Lea Salmiselle. Hän jää nyt lomalle ja myöhemmin eläkkeelle neljäkymmentäviisi vuotta kestäneen työuransa jälkeen.

 

Vaikka eri järjestelyjen vuoksi Lea Salmisen työnantajina ovat olleet Huittisten kaupunki, kuntayhtymän liikelaitos ja myöhemmin koulutuskuntayhtymä, on työnantaja ollut käytännössä koko ajan sama. Nimet ovat vain muuttuneet kaupungin ammattikurssitoimistosta, Huittisten ammattikurssikeskukseksi, Huittisten aikuiskoulutuskeskukseksi, Satakunnan aikuiskoulutuskeskukseksi ja nykyiseksi Sataeduksi. Ennen Teollisuustien kiinteistöä Lea Salmisen työhuoneet ovat sijainneet kahdessa Huittisten keskustan kiinteistössä.

 

Kiireapulaisesta talouspäälliköksi

Aivan tällaiseksi Lea Salminen ei nuorena uraansa suunnitellut. Tampereen tarjoamat mahdollisuudet houkuttivat kauppaopistosta valmistunutta nuorta naista, mutta kun kotikaupungin ammattikurssitoimistossa tarvittiin kiireapulaista, hän otti työn vastaan. Työ jatkui äitiysloman sijaisuudella. Vuonna 1973 Lea Salminen sai hakemansa kirjanpitäjän paikan Lauttakylä-lehdestä, vaan samaan aikaan häntä oli jo suunniteltu oman toimiston kirjanpitäjäksi. Esimies ilmoitti topakasti, ettet sinä minnekään lähde, jää tänne, ja niin hän jäi. Tämän jälkeen hän on vain kerran harkinnut työpaikan vaihtamista, mutta sekin jäi harkitsemiseksi. Neljäkymmentäviisi vuotta puhuvat puolestaan, Lea Salminen on viihtynyt työssään.

–  Työpaikallamme on aina ollut hyvä henki. Parhaimmillaan me olemme tietäneet toistemme ajatukset, ja jatkaneet toistemme lauseita. Osaamistani on arvostettu täällä, ja olen saanut hoitaa tehtäväni itsenäisesti, vuodesta 2001 lähtien talouspäällikkönä toiminut Lea Salminen kertoo. 

Vaikka kirjanpitäjän ja talouspäällikön työ saattaa jostakin tuntua tylsältä, niin Lea Salminen vakuuttaa, ettei se ole ollut sitä. Itsenäisessä työssä työtehtävät ovat vaihtuneet, ja hän on vastannut oman työnsä lisäksi myös kahden koulutusalan osakeyhtiön talousasioista.

 

Kirjanpitoa käsityönä ja tietokoneella

Taloushallinnon työt ovat muuttuneet vuosikymmenten aikana paljon. Esimerkiksi 70-luvulla työuraansa aloittavan toimistoapulaisen ilo oppimastaan uudesta systemaattisesta asettelusta jäi lyhyeksi. Työssä asiat tehtiin silloin vielä vanhaan tapaan, valtiohallinnon malliin.

–  Nykyistä Opetushallitusta edeltäneen A m m a t t i k a s v a t u s h a l l i t u k s e n nimi piti kirjoittaa harvakseltaan keskittäen, ja kirjeiden loppuun vielä lisätä ennen allekirjoitusta kunnioittaen, Lea Salminen naurahtaa.

Järjestelmällisenä ihmisenä Lea Salminen on aina vienyt kaikki menonsa kalenteriin. Niin hän teki 70-luvullakin, kun merkitsi Mommolan motellin tanssi-illan kalenteriinsa. Jälkeenpäin hän huomasi, että tilintarkastajan sijainen oli nähnyt sen ja humoristisesti painanut siihen hyväksymisleimansa.

Kirjanpito oli alkuvuosina tarkkaa käsityötä. Päivän luvut kerättiin tilikorteille ja niitä tarkastettiin usein pitkään iltaan, jotta puuttuva penni löytyy. Taloustoimisto otti tietokoneet käyttöön vuonna 1985, ja hyvin ovat työt hoituneet, vaikka silloinen tilintarkastaja manasikin, että tietokonehommiin lähtö oli vika juttu.

Lea Salminen on tehnyt työuransa aikana yhteistyötä seitsemän rehtorin kanssa. Salminen muistelee yksittäisiä tempauksia, kuten sitä, että tuoretta rehtoria täytyi ohjeistaa siitä, ettei opiskelijoiden päivärahaa sovi antaa ”kottina”.

 

Luottoa koulutusalan tulevaisuuteen

Aitiopaikalta aikuiskoulutusta seurannut Lea Salminen uskoo, että koulutus menee hyvään suuntaan.

– Ylä- ja alamäkiä on aina ollut. Välillä on ollut pulaa opiskelijoista ja sitten taas, kun on ollut opiskelijoita, on ollut pulaa rahoituksesta. Aina on kuitenkin selvitty, Salminen toteaa.

Salmisen periaatteena on ollut, että töistä ei lähdetä ennen kuin työt on tehty, ja siksi useat päivät ovat venyneet pitkiksi. Nyt eläkkeellä lisääntyvällä ajalla hän haluaa matkustaa enemmän jo eläkkeellä olevan miehensä kanssa, ja kotona ollessa maatilan pihapiirissä riittää paljon tekemistä.