Viiko 1 Lissabonissa



            

            Matka alkoi sunnuntaiyönä kahdeltatoista, hieman haikeissa merkeissä, kun poikaystäväni kärräsi minua Helsinki-Vantaa lentokentälle. Matkassa jännitti yksi jos toinenkin asia. Yksin asuminen tuntui isolta jutulta, uusi työssäoppimispaikka, sekä lentokonematka Istanbulin kautta jännitti myös.
Joka tapauksessa, kun olimme hyvästelleet toisemme portilla ja katselin kun Kalle lähti lentokentältä, koin enemmänkin jännitystä hyvässä mielessä, kuin pahassa.

Lentokoneessa olin jo intoa piukassa. Koneessa oli nahkaiset penkit ja siellä sai itse valita elokuvankin. Katselin tyytyväisenä Disneyn uuden animaation Kunnon dinosaurus ja itkin tietenkin. (häpeissäni piiloutuen kaulahuiviini)

Intendente, Lisboa







Saavuimme Lissabonin lentokentälle maanantai-iltana 4.4, lähes vuorokauden matkustamisen jälkeen. Matkalla asunnolle katselin auton ikkunasta ohi suhahtavia maisemia ja rakennuksia. Katselin innolla paikkoja, joissa halusin käydä, kunnes huomasin atmosfäärissä dramaattisen muutoksen. Mitä lähemmäs asuntoamme päästiin, sitä enemmän ulkona näkyi rähjäisiä ja vanhoja kerrostaloja, roskia ja kodittomia. Aloin jo hieman huolestua, mutta ajattelin, että varmaan jatketaan tästä vielä vähän matkaa pidemmälle. Mario pysäköi auton kapealle kujalle ja ilmoitti, että nyt ollaan perillä. Katselin nopeasti ympärilleni. Ympärillä oli muutama eri vaihtoehto. Kadun oikealla puolella on hieno


Intendente Lisboa
keltainen kerrostalo, jonka ranskalaisilla parvekkeilla on kukkia, kun taas kadun vasemmalla puolella on kerrostalo, jonka ulkoseinät ovat värjäytyneet likaisen mustiksi, kuin jotain olisi valunut katolta.
Tietysti Mario ohjaa meidät tämän rakennuksen luo.
 ”No ei se mitään, se on varmaan sisältä ihan kiva. Kuvat ainakin oli hienoja.”
Asunto on kolmannessa kerroksessa, hissiä ei ole ja portaat hyvin jyrkät ja kapeat. Lähdetään sitten raahaamaan minun jättiläismatkalaukkuani ylös. Kun pääsen sisään asuntoon hikisenä ja laukku vierelläni, leukani lähes tippuu kun katselen ympärilleni. Kuvat eivät edes olleet samasta asunnosta. Yläkerrassa olevassa ”olohuone/ruokahuonessa” onkin vain pöytä muoviliinalla ja muutama puutarhatuoli.
Vessa ja suihku ovat ehdottomasti pahin osa koko asuntoa. Kylpyammeessa on monen millin paksuinen kerros mustaa tahnaa ja suihkuverhot ovat täynnä tahroja. Minua pelottaa edes koskea mitään siellä. Viimeisenä Mario näyttää parvekkeen, joka on täynnä romua ja jossa ei olekkaan kattoa.
Nice balcony, Mikael virkkaa Mariolle ja nauran vahingossa ääneen. Sitten saamme omat avaimemme ja lukkiudumme omiin huoneisiimme. Suljettuani oven, en oikein tiedä mitä tekisin. Istun sängylle ja olen vain hiljaa. Ensinäkemä asunnosta pääsi vähän järkyttämään.

Seuraavat päivät olivat toiminnan täytteisiä. Tiistaina kävin tutustumassa kaupunkiin ja työssäoppimispaikkaani. Keskiviikkona minulla olikin jo ensimmäinen työpäivä. Muutama asia Lunetalla aloittamisessa oli jännittävää. Ensinnäkin toimistolla on pukukoodi, business casual, joten ennen ensimmäistä työpäivääni suuntasin suoraan vaateostoksilla. Uudet ihmiset, kalusto ja työtehtävät ovat tietysti aina jännittäviä, kun ei oikein tiedä mitä odottaa.
Lunetta Films on tuotantoyhtiö, joka jakaa tilansa ja ilmeisesti osakkeensa muutaman muunkin yrityksen kanssa, joista yksi ainakin on mainostoimisto. Toimisto on jännittävä siitä syystä, että se on hyvin iso ja siellä tapaa paljon eri ihmisiä ja asiakkaita, mikä onkin suurin syy siihen, että pitää olla siististi pukeutunut.

Ensimmäisenä päivänäni aloitin, pomoni pyynnöstä, tekemään tutkimustyötä ja presentaatiota aiheesta: Lunetan markkinointi ja sosiaalinen media. Joka minun on tarkoitus esittää muutaman viikon sisällä. Sen lisäksi olen ollut paljon kentällä ja päässyt jopa kuvaamaan toisissa projekteissa.
Lunetalla on paljon isoja asiakkaita kuten; Fnac, Portugalin suurin elektroniikka ketju, Ikea, Ingman (Täälläpäin Ola), sekä Lactasyd, joka valmistaa hygienia tuotteita.

Viikonloppuna kävin kämppisteni kanssa Lissabonin isoimmassa ostoskeskuksessa Colombossa, sekä lauantai-iltana Urban beach nimisellä klubilla. Urban beach oli hyvin amerikkalaisjäljitelty, sillä sisään ei päässyt, jollei puhunut englantia. Tytöillä piti olla korkokengät ja kauniit mekot, kun taas pojilla kauluspaidat ja siistit kengät. Sisällä oli monimutkainen systeemi, jossa pystyi maksamaan vasta neljännen pöydän luona ja sitä ennen piti ostaa kaksi juomaa. Mielestäni aika nerokas järjestely saada ihmiset jäämään. Ulos ei myöskään voinut mennä takaisin ennen kuin kävi läpi tämän järjestelmän.
 Urban beach oli kauniisti sisustettu sadoilla, ehkä tuhansilla valoilla. Niitä kelpasi katsella aamu kuuten asti.



Urban Beach ulkoa
                                       
Ja sisältä

Kirjoittaja: 
Saara Sundelin