Työssäoppiminen Milanossa, neljäs viikko

Neljäs viikko alkoi hitaasti. Maanantaina oli taas kylmä sekä ulkona että toimistolla. Vaikea tehdä koneella hommia, kun sormet ovat koko ajan jäässä. Jopa Sandralla oli kylmä, vaikka hän ei yleensä palelekkaan. Saimme kuitenkin hiukan hommiakin tehtyä (paino sanalla hiukan). Luca ei ollut tänään töissä, koska hänellä oli tunnit koululla, jossa toimii opettajana, sekä alkava flunssa. Saimme Elenalta ohjeistuksen, mutta ruokatuntiin mennessä kaikki oli jo hoidettu. Pääsimme ottamaan pelistä screenshotteja, mikä oli hauskaa. Otimme mahdollisimman paljon erilaisia, jotta olisi sitten monia, joista voisimme valita parhaimmat. Loppupäivästä pääsi onneksi kirjoittamaan blogia, johon saa aina upotettua jonkin verran aikaa. Tajusin, että olin viime viikolla ottanut vielä vähemmän kuvia, mutta syytän siitä vain huonoja kelejä enkä laiskaa kuvaajaa.

Tiistaina viettiin kansainvälistä naistenpäivää. Sen kunniaksi Luca oli ostanut jokaiselle toimistolla työsketelevälle naiselle kukkakimpun. On kuulemma Italiassa tapana ostaa naisille Mimosa-kukkia. Oli piristävää tulla töihin, kun koneen edessä odotti kaunis kimppu, koska en muutenkaan ole tottunut kukkia saamaan. Tiistai kului jälleen pelin parissa. Tällä kertaa meillä oli Samsungin VR töissä, joten pääsimme testaamaan maanantain fiksailuja. Muutamia asioita piti korjata, mutta muuten alkaa näyttää hyvältä. Uskon, että peli saadaan julkaistua ajallaan ja toivon, että sille riittää halukkaita pelaajia. Pääsin myös kävelemään normaalia enemmän, koska Ville oli unohtanut projektiinsa liittyvän jutun kämpille ja lupauduin sen hänelle hakemaan. Onneksi meidän projekti on mallillaan, joten on hieman ylimääräistä aikaa auttaa muita. Luca on ollut ilmeisesti tyytyväinen meidän kaikkien työpanokseen. Hän tiedusteli, että ollaanko varmasti lähtemässä takaisin Suomeen 22.4., vai jäätäisiinkö sittenkin tänne. Alkaa omat epävarmuudet osaamisesta haihtumaan, kun saa positiivista palautetta.

Kukkia omalla työpisteellä

Loppuviikko töissä sujui mukavasti bugien metsästämisen merkeissä. Niitä ei pelistä paljoa löytynyt, mutta muutama nyt kuitenkin. Ainoana onglemana oli, että tiesimme mistä bugi periaatteessa johtuu, mutta emme sitä itse osanneet korjata. Onneksi Luca kuitenkin ehdotti, että katsoisimme sitä yhdessä, koska meidän tehtäviimme ei kuulu korjata hänen virheitä, kun voimme kaikki oppia niistä yhdessä. Otettiin myös muutamia kuvia Oculus-storea varten, koska kuvia tarvitsee pelin esittelyyn kaupassa. Sandra oli muutamana päivänä kipeänä, mutta onneksi se ei hirveästi haitannut. Tekemistä ei jokatapauksessa ollut paljoa, joten pärjäsin hyvin itsekseni. Töissä melkein kaikki ovat olleet vuorotellen flunssassa. Itse en ole pöpöä vielä saanut, joten pidetään peukut pystyssä, ettei se tule ollenkaan. Kerrankin kun pääsee oman alan hommiin, niin en todellakaan halua joutua olemaan poissa töistä ja uusista oppimismahdollisuuksista.
Keväisessä Milanossa osassa puista on jo kukkia
Perjantai kului testailessa sekä peliä että ohjelmaa pelin nettisivua varten. Meillä on tarkoituksena Sandran kanssa tehdä sivu, johon kuuluu kaikki terveysvaroitukset peliin liittyen. Kokeilimme Muse-ohjelmaa koneellani, mutta se ei ollutkaan ihan helppo käyttää. Visuaalinen editori on nettisivujen tekemisessä kätevä, mutta kun ohjelma on itselle tuntematon, menee hetken aikaa oppia sitä käyttämään. Saimme kuitenkin jotain aikaiseksi, joten ehkä pääsemme liittämään tekemämme jossain vaiheessa oikeaan  sivustoon. Pelillä on oma nettisivu, josta löytyy pieni teaseri ja hiukan informaatiota pelistä. Halukkaat voivat käydä kurkkaamassa: qb

Perjantaina menimme illalla kauppaan ja Lucan luokse viettämään aikaa. Luca ja Ville kävivät hakemassa kaikille pizzat Lucan kevytmoottoripyörällä. Olisi ollut itsekin hauska lähteä, vaikka Milanon liikenne on kyllä välillä turhankin vilkasta ja hullua. Ilta meni mukavasti syödessä, jutellessa ja pelaillessa. Toki myös joimme hieman viiniä italialaiseen tapaan sivistyneesti. Aamuyöllä kävelimme takaisin kämpille. Kerrankin kaupunki tuntui hiljaiselta ja rauhalliselta. Täällä ei tarvitse edes viikonloppuna pelätä kävellä myöhään ulkona. Missään ei näkynyt örveltäviä ihmisiä ja liikennettä ei ollut juuri ollenkaan.

Ville on tosi onnessaan kypärästä
Pizzaperjantai
Lauantaina nukuimme kaikki pitkään. Herättyämme lähdimme Lucan kanssa syömään hieman sushia. Olen ennen vain kerran sitä koittanut, enkä edes osannut käyttää syömäpuikkoja. Onneksi ruokia odotellessa oli hieman aikaa opetella. Saimme alkuruoaksi Misokeiton. Sen maku oli ensin nätisti sanottuna mielenkiintoinen, mutta loppuakohden se oikeastaan maistuikin tosi hyvälle. Itse sushi oli erinomaista. Tilasin kahta erilaista, joita tuli molempia kahdeksan kappaletta. Koko komeus maksoi 7,5€ eli ei paljoa siitä, että saa hyvää ruokaa ja vatsan täyteen. Sandran kanssa saimme olla ylpeitä itsestämme, koska käytimme koko ruokailun ajan syömäpuikkoja, emmekä luovuttaneet, vaikka alussa opettelu tuntuikin vaikealta. Ruokailun jälkeen lähdimme Sandran kanssa shoppailemaan. Olemme jo muutaman viikon odottaneet sopivia kelejä ja vihdoinkin ne saapuivat. Kävimme meikki- ja vaateostoksilla. Keskustassa on paljon kauppoja, joista valita sekä useita merkkejä, joita ei edes Suomesta saa. Meikkiostoksilla tuntui, että olisi ollut lapsi karkkikaupassa. Rahaa taisi kulua hieman liikaa, mutta se oli sen arvoista. Viikonloppu oli erinomainen, vaikka aika kuluikin liian nopesti.
Misokeitto

Shoppailureissun tulos tällä kertaa
Kirjoittaja: 
Saija