Työssäoppiminen Milanossa, ensimmäinen viikko

15.2. maanantaina herätyskello soitti kahdelta aamuyöllä. Kyyti Porista Helsinkiin lähti puoli neljältä. Pakkasin viimeiset tavarat, panikoin jonkin aikaa ja haikein mielin kannoin mieheni kanssa tavarat autoon. Hyvästeltiin ja sitten alkoi tähän astisen elämäni luultavasti suurin seikkailu.

Lähdin matkaan kahden muun opiskelijan Sandran ja Villen kanssa, joita olin vain koulussa ohimennen nähnyt. Melkein tuntemattomien kanssa matkaaminen jännitti ensialkuun todella paljon. Kuitenkin jo lentokentälle päästyä olimme ehtineet hieman tutustumaan ja tajusin matkustavani oikeasti mukavien tyyppien kanssa. Koska kaikki opiskelemme tietokoneanimaatiota ja -pelejä, on meillä myös samankaltaiset mielenkiinnonkohteet. Juteltavaa riitti ja matka Milanoon sujui nopeasti välilaskustakin huolimatta.

Perillä olimme väsyneitä ja kiukkuisia. Vuokraamassamme asunnossa oli netti poikki, joten emme päässeet ottamaan yhteyttä kotipuoleen. Puhelinlasku on varmasti melko huima tämän jälkeen, koska otin vastuulleni ilmoittaa asiasta työnantajallemme sekä pitää yhteyttä vuokranantajaan. Eka ilta menikin koti-ikävää potien. Kävimme myös kaupassa ostamassa ruokaa sekä muita tarpeellisia asioita asumiseen.
Ensimmäisen päivän ravitseva ateria

Seuraavana päivänä pääsimme tutustumaan työpaikkaamme PlaySysiin. Työnantajamme Luca on jokaiselle tuttu entuudestaan, koska vuosi sitten hän vielä toimi opettajanamme Suomessa. Jälleennäkeminen oli iloinen ja jokainen odotti innolla uusia haasteita. Meille jaettiin omat työtehtävät, joita tulisimme tekemään jonkin aikaa. Työpäivät Italiassa ovat melko pitkiä. Työt alkavat aamulla klo 9-9.30 aikoihin. Päivällä on välissä tunnin ruokatunti ja illalla töistä päästään klo 18. Kahvitaukoja ei juuri tunneta. Työpaikalla kahvin saa n. klo 11 ja sekin on espressoa. Yleensä juon kahvini maidolla tai oikeastaan maitoni kahvilla. Nopeasti silti sellaiseen minikuppiin tottui, vaikka tykkään vieläkin enemmän maitokahvista. Työpaikallamme ei ole työntekijöille omaa kahvinkeitintä saati mikroa tai jääkaappia. Pitäisi ehkä käydä ruokatunnilla ulkona syömässä, mutta pihinä opiskelijana tulee säästettyä ja otettua töihin vain semipienet eväät mukaan.

toimistolla

Projektit ovat mielenkiitoisia ja tarpeeksi haastavia. Minä ja Sandra teemme kenttäsuunnittelua peliin, joka on tarkoitus julkaista Samsung VR:lle maaliskuussa. Kenttien suunnittelu on hauskaa, vaikkakin aikaa vievää. Ensimmäinen viikko meni nopeasti. Koitettiin saada kaikki ohjelmat pelittämään halutulla tapaa ja tämän vuoksi työskentely oli aluksi melko hidasta. Ehkä ensi viikolla pääsemme kunnolla hommiin ja työt edistyvät nopeammin. Tällä viikolla tuli jo kuitenkin opittua paljon mm. Playmakerin käytöstä sekä Unityn 3D-ominaisuuksista. Itse olen ennen vain tehnyt 2D-pelejä, joten 3D oli ihan uusi oma maailmansa.

Viikonloput meillä on vapaata ja silloin saamme tutkia Milanoa rauhassa. Viikonloppu meni suurimmaksi osaksi töistä palautumiseen. Lauantaina kävimme tsekkaamassa keskustassa ison Duomo di Milano goottilaistyylisen katedraalin, jota rakennettiin 500 vuotta. Sen näki jo kaukaa, koska katedraali on melko massiivinen. Turvajärjestelyt olivat siellä tiukat ja aseistetut vartijat partioivat aluetta. Tällä kertaa emme jääneet jonottamaan, että olisimme päässeet katedraalin ylätasanteelle maisemia ihastelemaan. Arkiaskareet kuten kaupassa käynti on aina yhtä jännää, koska täällä vain harvat osaavat englantia, vaikkakin luulen useamman osaavan, mutta vain ujostelevan puhumista. Kaikki on kuitenkin tähän mennessä hoitunut hyvin ja italialaiset ovat vaikuttaneet erittäin ystävällisiltä ja kohteliailta.

Duomo di Milano
Ostoskatu

Sunnuntai meni suurimmaksi osin levätessä. Hiukan aloitin viimeistä näyttöäni, jota ehdin tekemään vain töiden jälkeen sekä viikonloppuisin. Ehkä vähän kiire tulee sen kanssa, mutta ainakin on vapaa-ajalla tekemistä. Päätin myös lähteä yksin kävelylle, koska en halunnut istua koko päivää sisällä. Ulkona oli +15 astetta ja aurinko paistoi, joten ilma oli erittäin keväinen. Kävellessäni onnistuin kuitenkin eksymään. Onneksi vanhempi herrasmies huomasi kummallisen käytökseni ja tuli juttusille. Vaikka kieli ei ollutkaan yhteinen, niin sain kuitenkin kerrottua osoitteeni, johon hän ystävällisesti opasti. Löysin lopulta perille jalat kipeänä, mutta ainakintuli hyvä treeni erinomaisessa säässä.
Näkymä asuntomme parvekkeelta

Kaiken kaikkiaan eka viikko oli mielenkiintoinen ja opettavainen. Aika kului melko nopeasti ja nyt jo odottaa uutta työviikkoa ja uusia haasteita.
Kirjoittaja: 
Saija