Ranskan matka 4/6

Tiistai alkoi paperien täyttämisellä työssäoppimispaikassa. Hieman yllätyksenä tuli, että työpaikalla ei ollut ainuttakaan ihmistä joka olisi puhunut hyvin englantia. Työpaikan nimi oli ATE, lyhennys sanoista Alarme, Telephone & Electrotecnique. Kyseessä siis yritys joka asentaa hälyttimiä, videokameroita ja muuta elektroniikkaan liittyvää.

Työskentely oli aluksi hieman hankalaa, kun työntekijät osasivat vain ranskaa ja espanjaa. Ensimmäinen työkaverini oli mukava ja osasi selittää asioita hyvin käsillään ja näyttämällä mitä täytyy tehdä. Osasi hän englantiakin ainakin kaksi sanaa: good ja attach. 

Ensimmäisinä työpäivinä työpäivät olivat sopivan pituisia, 8-17. Seuraavalla viikolla työmaa olikin jo kauempana, n. 150 kilometrin päässä. Työpäivien pituus kasvoi matkojen vuoksi, koululta lähdin 7:30 ja takaisin pääsin n. klo 18. 

Työautona toiminut Citroen oli kovassa käsittelyssä ja autolla ajettiin ajoittain varmaan niin lujaa kuin sillä pääsi ja tikkaatkin oli katolla. Hieman mietitytti omakin turvallisuus kun vauhtia oli 170km/h, työkaveri kääri itselleen sätkää ja ajoi polvella.

Mielenkiintoisimpia olivat paluumatkat työmaalta. Työkaveri joi aina kaljaa töistä lähdettäessä ja yhtenä kertana hän oli todella väsynyt ja melkein nukahti rattiin. Tie kaarsi loivasti oikealle ja kaveri lepuutti silmiään ajaen suoraan kohti vastaantulevia autoja. Kuski onneksi havahtui ajoissa korjaamaan suuntaa, mutta sen jälkeen olo tuntui sen verran turvattomalta että ehdotin kuskin vaihtoa, että hän saisi nukkua kun selvästi väsymys oli kova. 

Ajoin kahtena kertana paluumatkalla, yhteensä n. 200 kilometriä. Liikenteessä ei ollut aivan yhtä turvallinen olo kuin Suomessa, turvavälejä ei juuri pidetty ja joskus saattoi liikenne seisahtua todella nopeasti. 

Työkaverit ja tehtävät vaihtuivat, mutta ensimmäinen työpari oli kaikesta huolimatta mukavin: osasi neuvoa ja antoi minunkin tehdä töitä. Muutkin työparitolivat ihan mukavia, mutta lähinnä tehtäväni heidän kanssaan oli seurata heidän tekemisiään.


- Toni Holma
Kirjoittaja: 
Toni Holma