Milano, päivä 58



Viime työviikko kului mukavasti hahmokonseptejen parissa. Piirtäminen tuntui jopa ihan mukavalta hommalta näin pitkästä aikaa, vaikkei siitä aluksi meinannut tullakaan mitään. Muutaman piirretyn hahmon jälkeen homma alkoi kuitenkin sujua taas vähän paremmin ja pääsin jälleen piirtämisen makuun. Minulla alkaa olemaan jo vähän paremmat fiilikset sen suhteen, että voisin joskus taas saada kauan sitten kadotetun inspiraationi takaisin ja piirtää jopa muuten vain jotakin. Saa nähdä, miten sen kanssa lopulta käy.



Ja lauantaina olikin sitten se kauan odotettu supershoppailupäivä! Lähdimme Saijan kanssa päivällä ennen yhtä kohti Corso Buenos Airesia, ja urakalla tutkeimme jokaisen kaupan, josta uskoimme jotakin löytävämme. Onneksi olimme jo aikaisemmin tutkineet kyseiseltä kadulta löytyvien kauppojen tarjontaa, ja aika pitkälti tiesimmekin jo, mihin kauppoihin halusimme mennä. Kun olimme aikamme kierrelleet, päätimme palata takaisin asunnollemme. Jätimme ostokset sinne, tankkasimme itsemme täyteen sienipastaa ja kahvia, ja jatkoimme matkaa toiselle kauppakadulle. Kävimme muutamassa jo ennalta tutussa kaupassa, mutta löysimme myös useita uusia paikkoja tämän kauppakadun lähistöltä. Loppupeleissä mukaani oli tarttunut päälle viidenkymmenen euron edestä kosmetiikkaa, muutama vaatekappale, pari korua sekä kaksi pussia kaakaojauhoa sellaisesta kivasta pienestä suklaapuodista. Pääsimme asunnolle takaisin vasta noin kahdeksan aikaan illalla, ja Saijan askelmittarin mukaan olimme kuulemma kävelleet noin 25000 askelta - ja kyllä siltä tuntuikin. Jalat huusivat hoosiannaa koko loppuillan, ja edes sunnuntaina ei jalat olleet vielä täysin palautuneet.



Siitä huolimatta päätimme sunnuntaina Saijan kanssa suunnata kohti lähistöltä löytyvää jäätelöbaaria, jossa Saija ja Ville olivat aikaisemmin jo käyneet. Minulle tämä oli ensimmäinen kerta, mutta toivottavasti ei kuitenkaan tule jäämään viimeiseksi. Olin positiivisesti yllättynyt sen laajasta valikoimasta ja mukavasta työntekijästä. Otin jäätelöni kolmella eri maulla; karamellilla, keksillä ja nutellalla. Jäätelöiden syömisen jälkeen emme kuitenkaan heti halunneet palata takaisin asunnolle, vaan päätimme kulkea kiertotietä ja kuluttaa aikaa kävellessä.



Illemmalla päätinkin sitten värjätä hiukseni, sillä minulle tälläinen kahdeksan viikon värjäämättömyys on aivan sietämättömän pitkä aika, etenkin kun hiusten juurikasvu alkaa jo näyttää niin rumalta, ettei siedä edes peiliin katsoa. Onnistuin värjäämisessä yllättävän hyvin ottaen huomioon, että omaa takaraivoaan ei ihan noin vain näekään. Kaiken kaikkiaan viikonloppu oli oikein onnistunut, ja mielikin voi taas vähän paremmin kun ei tarvitse katsella omaa järkyttävää juurikasvuaan. Eikä jäljellä olekaan enää kuin puolitoista viikkoa! Ja se sisältää enää yhden viikonlopun! Odotan kotiin pääsyä suurella innolla, erityisesti omaan sänkyyn nukahtaminen kuulostaa erittäin houkuttelevalta.
Kirjoittaja: 
Unknown