Milano, päivä 50

Pääsimme vihdoin siirtymään uuteen projektiin. Koko viime viikko kuluikin siis toisin sanoen suunnittelun merkeissä, ja samoin voi olettaa myös tämän juuri alkaneen viikon kuluvan. Tämä projekti ei tule valmistumaan vaihtojaksomme aikana, ei edes vaikka viettäisimme täällä vielä toiset kymmenen viikkoa. Tämän projektin olisi tarkoitus valmistua vasta ensi vuoden keväällä, mutta ainakin pääsemme alkuvalmisteluihin mukaan. Olen oikeastaan tämän matkan alusta alkaen toivonut, että pääsisimme mukaan juuri tähän projektiin, sillä kiinnostuin siitä välittömästi niin ulkoasunsa kuin tarinansakin suhteen. En tietenkään voi paljastaa projektista juuri mitään, mutta ainakaan se ei ole salaisuus, että tästä pelistä tulee isompi kuin qb:sta, ja että tämä peli tullaan julkaisemaan PC:lle. 

Kuitenkin kun viikon on vain tehnyt suunnitelmia suunnitelmien perään ja koettanut kasata tarinasta toimivaa kokonaisuutta, alkaa pää jo pikkuhiljaa lyödä tyhjää. Mielessä pyörii vain itseään toistavasti kaikki jo suunnitellut kohtaukset ja tehtävät, vaikka miten paljon yrittäisi löytää inspiraatiota netin syövereistä. Siispä päätin vihdoin alkaa kantamaan mukanani piirtopöytää, jotta aina välillä voisin piirrellä konsepteja suunnitelmistamme. Tuntuu tosin hieman hullulta pitää kynää jälleen kädessä, kun viime kerrasta on jo niin kauhean kauan aikaa. Toivon kuitenkin, etten ihan kokonaan turhaudu siihen, miten käden liikkeet eivät tottele mieleni visioita.

Työviikon loputtua kävimme perjantain kunniaksi Villen kanssa kiertelemässä Italian yössä. Sinä iltana tuli myös käytyä eräässä turkkilaisessa kebabbilassa, jonka ohi kuljemme joka aamu töihin tullessamme. Ja hyväksi paikaksi tulikin todettua! Olin jo ennen sisälle astumista kerinnyt hyväksyä sen, että tulisin mitä luultavimmin saamaan leipäni pelkällä salaatilla ja tomaatilla Villen nauttiessa kebabistaan, mutta positiivisena yllätyksenä sain mahdollisuuden ottaa kebabin sijasta falafelia! Ja vielä positiivisempaa oli se, että siellä falafel oltiin osattu maustaa oikein hyvin. 

Olimme Saijan kanssa päättäneet, että lauantaina kävisimme Lushissa, joten Saija otti Google Mapsista muutamat kuvat reitistä, ja niiden avustamana lähdimme seikkailemaan. Jotenkin olimme olettaneet, että perille päästyämme löytäisimme, no, Lushin, mutta löysimmekin valtavan pitkän kadun täynnä kauppoja, joista monet olivat jopa meidän budjetille sopivia! Päätimme kuitenkin, että tutkisimme katua vielä vähän paremmalla ajalla ensi lauantaina kun olemme vähän enemmän rahoissamme. Eli tuleva lauantai on nyt sovittu supershoppailupäiväksi! Tuntuu muutenkin hyvältä, että olemme jo suunnitelleet vähän tekemistä jo kummallekin jäljellä olevalle viikonlopulle, sillä kyllä on pakko myöntää, että viikonloput ovat ehkä olleet hitaimpia päiviä. Viikolla aika kuluu kuitenkin hyvin nopeasti, kun olemme kuitenkin töissä niin myöhään. Matkaa on enää jäljellä kaksi ja puoli viikkoa, ja vaikka täällä onkin ollut oikein mukavaa niin kyllä minä silti odotan jo kotiin pääsyä. 
Kirjoittaja: 
Unknown