Milano, päivä 36

Kaksi viime viikonloppua ovat olleet sateettomia, joten vihdoin ulos lähteminenkin tuntui hyvältä idealta. Se luultavasti onkin ollut osasyy siihen, miksi parit viime viikot ovat tuntuneet huomattavasti nopeammilta ja luontevammilta. Toissaviikon perjantain vietimme Lucan luona pizzan, viinin ja pelien merkeissä. Päätin olla anteeksiantavainen maidon käytön suhteen tämän reissun ajan, ja valitsin itselleni neljän juuston pizzan. Ilta oli kaiken kaikkiaan oikein mukava, minkä voi luultavasti päätellä jo pelkästään siitä, että illanvietto venyi pitkälle aamuyöhön. 

Saman viikon lauantaina kävimme Lucan kanssa lounaalla eräässä kiinalaisessa ravintolassa. Siellä kymmenellä eurolla sai kolme vapaavalintaista ruokaa menusta, joten eipä ollut hinnalla pilattu paikka ainakaan. Pariin otteeseen olin jo luovuttamassa syömäpuikkojen suhteen, mutta minähän en suostunut antamaan periksi, vaan kävin kovaa kamppailua niiden tikkujen kanssa ja lopulta sain popsittua nuudelini, tofuleikkeeni ja avokadosushini ihan ilman haarukkaa. Onneksi häpeääni helpotti ainakin vähän se, etten ollut ainoa joka joutui käymään tätä kamppailua; myös Saijalla oli ongelmia syömäpuikkojen kanssa. Lopuksi kykenimme kuitenkin olemaan hyvin ylpeitä itsestämme, sillä kaikista vaikeuksista huolimatta me onnistuimme! Olin tosin yliarvioinut nälkäni, ja aliarvioinut annoksien koot, joten ruokailun päätyttyä olin niin täynnä, ettei koko loppupäivänä tarvinnut syödä enää mitään. Kylläisinä pääsimme Saijan kanssa jatkamaan matkaamme kohti keskustaa sillä välin, kun Luca ja Ville lähtivät omille teilleen. Sinä päivänä laitoin rahaa palamaan ja täytin materialismionnellisuustarpeeni meikeillä, kengillä ja alusvaatteilla. Kyllä kai sitä nyt kerran elämässään voi panostaa satasella meikkiarsenaalin laajentamiseen.



Viime viikolla sain vihdoin opinnäytetyön pois harteiltani, joten vihdoin pelimaailmaan hukkuminen töiden jälkeen tuntuu jopa hyvältä, eikä vaan velvollisuuksien pakenemiselta. Sen viikon torstain Ville ja minä vietimme PlaySysin serverihuoneessa, sillä osallistuimme opinnäytetyön arviointitilaisuuteen videopuhelun välityksellä ja siellä oli sopivan rauhallista siihen touhuun. Tuntui oikein hyvältä jättää opinnäytetyö taakseen, stressitaso laski huomattavasti heti tilaisuuden päätyttyä.

 

Perjantaina menimme jälleen Lucan luokse, ja tällä kertaa myös Elena oli menossa mukana. Kävimme kaupasta hakemassa ylähyllyn viiniä viemisiksi, ja ilmeisesti olimme melko hyviä sokkoshoppaajia, sillä Luca ainakin näytti positiivisesti yllättyneeltä valinnastamme. Sinä iltana Luca kokkasi meille pestopastaa, joka oli kyllä niin törkeän hyvää, että vaikka annoskoko olikin järkyttävän suuri niin makunsa vuoksi koko lautasellinen oli saatava syötyä. Ja kyllä minä sen pasta-annnoksen päihitinkin. Se kyseinen ilta tuntui ehkä jopa vielä luontevammalta nyt kun Elenakin oli mukana, eikä enää niin helposti sortunut puhumaan suomea Saijan ja Villen kanssa. Sanoisin, että se ilta oli ehkä parhaita päiviä täällä tähän mennessä, toivottavasti sen kaltaisia hetkiä tulisi vielä muutamat lisää ennen Suomeen paluuta. 


Töissä olemme hieman edelleen jumissa sen saman projektin kanssa, kun nämä viime hetken säätämiset tuntuvat vievän enemmän aikaa kuin mitä niiltä odottaisi. Suurin osa näistä säätämisistä sisältää tosin viivan liikkumista, joten muutamat viime työpäivät ovatkin olleet melko tylsiä odottelupäiviä. Tosin kyllä minä olen aikaa saanut kulumaan koodaamisen parissa, kun latautumisia odotellessa olen väsäillyt minipeliä tämän varsinaisen projektin rinnalle. 

Tänä aamuna päätin myös, että tulen tulevaisuudessa päällystämään tyynyni joko pyyhkeellä tai jollain muulla paksulla kankaalla, sillä nuo meidän tyynyt ovat jostain syystä niin törkeän rasvaiset, että vaikka kuinka puhtaat tyynyliinat olivatkin niin se tyynyn rasva oikein iskeytyy päänahkaani, ja juuri illalla pestyt hiukset ovat aamulla taas ihan rasvaiset juuri siitä kohtaa päätä, kun on ollut kosketuksissa tyynyn kanssa. Täytyisi jostakin löytää aikaa tyynyjen pesemiselle, ei tuollaisilla tyynyillä nimittäin oikeasti voi edes nukkua. Tuntuu muutenkin todella kamalalta ajatukselta, että Airbnbn mukaan siivousmaksu sisältyy vuokran hintaan, mutta kuitenkin koko asunto on niin kamalassa kunnossa, että siltä on todella vaikea sulkea silmiään. Ja se netti. Se ei toimi vieläkään. Ja tuskin tulee toimimaankaan, tuskin se edes toimi alunperinkään. Ja koska tuohon väliaikaisnettiimme pystyy yhdistämään vain viisi laitetta kerralla, tarkoittaa se sitä, että aina on yksi laite yhdistämättä. Meillä on kuitenkin kaikilla läppärit ja kännykät. Pian alan olemaan jo niin raivoissani tästä aikaansaamattomuudesta, että ihan tahallani käytän ylimääräistä dataa ja laitan ne ihmiset siellä jossakin maksamaan vähän lisämaksuja. Mitäs eivät antaneet sitä nettiä mitä lupasivat. 
Kirjoittaja: 
Unknown