Milano, päivä 23

Kolmas viikko Milanossa on nyt takana, eikä kiinteää nettiä ole vieläkään saatu korjattua. Ei ole internetin luvattu ihmemaa tämä Italia todellakaan. Ei muuta kun vaan uutta viestiä Omarille, ehkä hän ajallaan kyllästyy meidän nettiruikutukseen ja vähintäänkin turhautumisen ansiosta saisi jotain aikaiseksi. Kyllä sitä tälläisinä aikoina alkaa arvostamaan Suomen nettitilannetta. Ja arvostusta alkaa löytymään myös Suomen kotoa löytyvää leivänpaahdinta kohtaan, sillä täällä Milanossa asunnossamme oleva leivänpaahdin on - yllätys yllätys - rikki. Sitä nappulaa on pidettävä itse pohjassa koko paahtoajan, sillä sen nappulan lukitussysteemi ei toimi.

Epäselväksi on jäänyt, onko tuntemattomille moikkaileminen ihan yleinenkin tapa täällä Italiassa, vai näytänkö vain joltakin tutulta. Eilen nimittäin joku täysin tuntematon katsoi suoraan silmiini ja moikkasi tuttavallisesti ilman, että yritti edes kerjätä rahaa. Huhhuh, eihän tämä tälläinen käytös ollenkaan mahdu introvertin suomalaisen mukavuusalueelle. Onneksi ostamani vakiopaniini (mozzarella-tomaatti-salaattipaniini) kuitenkin lämmitti kehoa ja mieltä. Samoin kuin se, ettei paniinijäbä edes tällä kertaa kysynyt lisäkysymyksiä; hän taitaa jo ymmärtää, etten tahdo kinkkua tai tonnikalaa paniinini väliin. 

En tainnut edes viime postauksessani mainita tästä, mutta minulle ainakin tuli suurena yllätyksenä tämän maan kahvikulttuuri. Ei täällä voi mennä kahvilaan ja odottaa saavansa kahden desin lämmintä Juhla Mokkaa maitovaralla, vaan täällä saat shottilasin kokoisen kupin joko katkeraa tai sokeroitua kahvia. Kyllä tämä on varmaankin ollut yksi niitä isoimpia kulttuurishokkeja tähän mennessä. Asunnollamme juomme pikakahvia laseista, sillä siellä olevat kahvikupit ovat aivan turhan pieniä, eikä sieltä löydy kahvinkeitintäkään. Töissä tarjoiltavaan shottikahviin olen jo kuitenkin pikkuhiljaa tottumassa. 

Työprojektimme on edistynyt oikein hyvin - itse asiassa tuntuu vähän siltä, ettei meillä edes ole testausta enempää tehtävänä tämän projektin saralta. Emme tosin vielä pääse testaamaan kyseistä peliä, sillä joudumme odottamaan kännykän latautumista vielä tovin. Testauksen jälkeen korjaamme mahdolliset ongelmat ja toivon mukaan voimme sitten edetä seuraavaan projektiin. 

Kahtena viime viikonloppuna täällä on satanut kaatamalla, joten suurimman osan vapaa-ajastamme olemme viettäneet sisällä. Täytyy vain toivoa, että tuleva viikonloppu olisi vähän vähemmän sateinen, sillä olisi kuitenkin kiva päästä käymään taas keskustassa. Tarvitsen kuitenkin uudet kengät, mielellään sellaiset, joilla olisi vähän parempi kävellä pidempiäkin matkoja, sekä kevättakin, jotten joutuisi ihan näin kovasti hikoilemaan ulkona. Tuntuu silti hullulta nähdä italialaisia toppatakeissaan tälläisillä keleillä, kun asteita on parhaimmillaan ollut vähintään +13, ja itse hikoilen kuin pieni sika vaikka ottaisin takin pois. Tänään tosin on vähän kylmempi keli, ilmeisesti vain pari astetta lämmintä, mutta kyllä tuolla silti kävellessä paahtuu. Nämä kelit tosin ovat hyvin petollisia etenkin minunkaltaiselleni ihmiselle, joka hikoilee hyvin helposti. Kuumuuksissaan sitä vain ottaa takin pois ja nauttii hetken viilennyksestä, joka myöhemmin kostautuu flunssalla tai kuumeella. Muutamat viime päivät olenkin jo vähän valitellut kuumeista oloa ja kauhulla odottanut, koska se pahempi kuume oikein alkaa. Toivottavasti ei ollenkaan. 

Jä tänään naistenpäivän kunniaksi Luca oli tuonut kaikille meille naisille kukkia! Hyvää naistenpäivää!
Kirjoittaja: 
sandra järvinen