Milano, päivä 17

Saavuimme Milanoon 15. päivä helmikuuta. Päätimme mennä helpoimman kautta ja otimme taksin asunnollemme. Olimme olleet Italiassa vasta tunnin, kun jo huomasin Italian liikenteen olevan täysi kaaos. Taksikuski ajoi viidenkympin alueella sataakahtakymppiä, eikä kaistoista tai vilkusta ollut tietoakaan. Eikä tämä taksikuski todellakaan ollut poikkeus; näin se liikenne vaan toimii Italiassa. Auton töötti raikaa joka puolella, eikä vielä ole tullut päivääkään, jolloin en kuulisi ambulanssin ulinaa. On muuten melko rasittava ääni, 


Asunnosta olisi paljonkin valittamista, mutta mikään muu ongelma ei ole ärsyttänyt niin paljoa, kuin internetin puute. Ensimmäisen viikon olimme täysin ilman internettiä, sillä kuulemma internet oli vain lakannut toimimasta päivää ennen saapumistamme. Ensimmäisen viikon torstaina saimme kuitenkin väliaikaisratkaisun internetille; ostimme prepaid-liittymän kännykkään ja jaoimme internetin sen kautta. Mutta eihän se kaksi gigaa nettiä todellakaan riitä kolmelle läppärille ja kolmelle puhelimelle kuukaudeksi, joten käytimme kaiken datan jo ensimmäisen päivän aikana. Luca kustansi meille nettilaajennuksen (kiitos Luca), ja saimme viiden gigan netin. Airbnb antoi ilmeisesti 50e hyvitystä tästä kaikesta. Mutta eipä se viidenkään gigan netti kuudelle laitteelle kuukaudeksi riitä, etenkin kun olisi lopputyökin tehtävänä ja kotiin olisi kiva soittaa, ja sekin data taitaa olla jo käytetty. 


Asuntomme omistajan veli(?) kuitenkin hoiti meille väliaikaisratkaisu numero kakkosen. Nyt meillä on pistorasiaan kytkettävä nettilaite, jossa on dataa yhden gigan verran per päivä, ja 30 gigaa per yö. Samaa nettiä voi käyttää viidellä laitteella. Eli toisin sanoen meillä on nyt 333 megaa per naama, per päivä. Nettiä ei kamalasti voi selata, ja videopuhelut eivät tule kuuloonkaan. En voi vastaanottaa opinnäytetyötäni varten tiedostoja muualla kuin töissä tai yöllä kahdentoista jälkeen. Tämä Omar väittää kyllä yrittävänsä saada jonkun korjaamaan internettiä. 

Vessan ovi ei mene kiinni, joten väsäsimme varattu/vapaa-lapun kahvaan. Paremman puutteessa sen kanssa voi kyllä elää. Asunto on myös todella likainen, enkä edes halua tietää miten tyynyt voivat olla niin likaisia. Ei auta muu kuin ajatella, että jos en näe ongelmaa niin sitä ei ole - tyynyissä on kuitenkin puhtaat tyynyliinat. Suihkusta ei aina tule vettä tarpeeksi suurella paineella, mutta johtoa vääntelemällä sekin onnistuu ajan myötä. Imuria asunnossa ei ole, ja siivousvälineet ovat vähintäänkin yhtä likaisia kuin keittiön limaiset lattiat ennen Saijan moppaussessioita. Olohuoneen lattian syvät naarmut ollaan ovelasti peitetty matoilla. Mutta eipä siinä, ainakin on asuinpaikka ja Lucan mukaan alue on myös turvallinen paikka asua. Jos vaan kiinteän internetin saisi niin ehkä asunnon muut ongelmat tuntuisivat jo mitättömiltä. 

Työaikamme on 9-30-18.00, ja siihen sisältyy yhdeltä alkava ruokatunti. Minä ja Ville saimme kuitenkin Lucalta luvan tehdä opinnäytetyötä työajalla kello 16.30 eteenpäin, sillä lopullinen arviointi on 17.3. ja töiden, kaupassa käymisen ja syömisen jälkeen ei kauheasti kerkeä enää tehdä töitä ennen kuin täytyisi jo nukkua. 

Kaiken kaikkiaan sanoisin kuitenkin, että nämä seitsemäntoista täällä vietettyä päivää ovat olleet ihan mukavia. PlaySys on erittäin mukava työpaikka ja meneillään olevat projektit ovat olleet mielenkiintoisia. Tähän saakka olen tehnyt yhdessä Saijan kanssa kenttäsuunnittelua pelille, jota kehitetään Samsung VR-laitteelle. Oma kiinnostus peliä kohtaan tietysti tekee työskentelystä vielä mukavempaa. Odotan kuitenkin jo seuraavaan projektiin siirtymistä, sillä alkaa jo pikkuhiljaa näyttää siltä, että työmme tämän projektin kanssa olisi jo tehty. 


Viime sunnuntaina, 28.3., vierailimme eräässä pelitapahtumassa, jossa oli paljon erilaisia indiepelinkehittäjiä. Tykkäsin tapahtumasta itsestään oikein paljon, vaikka siellä lähinnä vain italiaa puhuttiinkin. Onneksi suurin osa paikallaolijoista kuitenkin osasi puhua englantia tarpeen vaatiessa. Vastaavanlaisia tapahtumia olisi upeaa nähdä Suomessakin. 

Liki kaikki matkailuvinkkiblogit väittävät, että Milanossa osataan kyllä puhua englantia, mutta minäpä väitän, että se ei ole totta. Vaikka miten sanoisit, että english only ja että no understand niin kyllä ne ihmiset silti kovasti yrittävät puhua vain italiaa, ja turhautuvat sitten kun en ymmärrä. Talonmieskin koitti meille parina päivänä peräkkäin puhua jotain, mutta emme vain ymmärtäneet sanaakaan. Kuitenkin yhtenä päivänä kun unohdin lompakkoni asunnolle ja olin menossa hakemaan sitä, tämä samainen talonmies sanoi jotain, jonka ymmärsin tarkoittavan "odota" ja hän kovasti yritti viittoa käsillään puhelinta ja kolmea. Lopulta kuitenkin ymmärsin, että hän on yrittänyt jo parin päivän ajan antaa meille kolmatta avainta asuntoomme (alunperin meillä oli niitä vain kaksi). Kahvin ja ruuan tilaaminen onnistuu kyllä suhteellisen hyvin, ainakin siihen saakka kunnes meiltä aletaan kysyä lisäkysymyksä. Osaan kyllä sanoa, etten halua lihaa, mutta lisäkysymyksiin en osaa vastata. Kaupassa osaan pyytää muovipussia, ja tottakai osaan tervehtiä ja kiittää. Osaan myös sanoa, että jätä minut rauhaan ja että minä en ymmärrä, mutta siihen se oma italian osaaminen sitten jääkin. Onneksi kaupassa tuoteselostuksien tekstit voi hyvin pitkälti arvata, vaikkei sen kummemmin tajuaisikaan.


Kyllä silti kerran kaupassa kassalla oli mies, joka osasi englantia ja veti hiukan jopa small talkia kanssamme. Hän oli kiinnostunut siitä, kauanko olemme Milanossa ja miksi, ja mistä olemme tulleet. Hän myös antoi meille jokaiselle yhden star wars-lelun, joita ilmeisesti normaalisti saa vain jos ostaa yli 25 eurolla jotain. Olen ollut myös positiivisesti yllättynyt Italian vegevalikoimista. Luulin että lihatonta ruokaa olisi vaikea löytää ellei jo tietäisi, mistä etsiä, mutta onnekseni suosikkimarketissamme on erikseen vegaaninen hylly, mistä löytää kaikenlaista tofusta ja tuorejuustosta salamiin ja jauhelihaan. Italiassa riisimaitovalikoimakin on huomattavasti laajempi kuin Suomessa, ja tähän mennessä olen jopa tykännyt jokaisesta neljästä eri ostamastani merkistä. Sateenvarjoa en ole vielä kaupasta löytänyt, mutta onneksi takkini kestää vettä melko hyvin. Jos viikonloppuna on hyvä ilma, aion mennä keskustaan vähän katselemaan kauppoja ja etsimään uusia kenkiä (mielellään jotain sellaisia, joilla olisi mukavempi kävellä) ja kevättakkia. 
Kirjoittaja: 
sandra järvinen