Irlantiin työssäoppimaan.

Matkamme alkoi 1.3.2016.

Viikkoja ennen matkaa kärsein unettomista öistä ja pienestä matka paniikista.
Mutta viimeisellä viikolla asiat alkoivat loksahtaa paikoilleen eikä jännittänyt enään niin paljoa. Helpotusta stressiin toi opettajien tuki ja aiemman opiskelijan kokemukset Irlannista.
Yöllä matkamme alkoi Helsinki-Vantaa lentokentälle. Lentokentälle päästyämme koimme shokin, oli niin paljon muistettavaa ja tehtävää että mietimme miten tästä oikeasti selviämme. Lähtöselvityksiä, matkalaukun jättöä ja tietysti tämä kamala turvatarkastus. Ensikertaa olimme Milan kanssa tässä tilanteessa. Kaikki oli itsepalvelutiskien kautta suoritettava ja erittäin stressaavia tilanteita. Mutta selvisimme! Matkamme saattoi jatkua lentokoneeseen ja sillä Irlantiin.
Loput olikin helppoa, vaikka Irlantiin päästyämme jouduimme hetken miettiä mihin bussiin sitä astutaan. Galway oli meidän kohde, se sijaitsee noin 2h päästä Dublinista. Se bussi matka menikin torkkuessa pitkän yön jälkeen. Galwayhin päästyämme meitä oli vastassa Matti joka oli aloittanut työssäoppimisen viikkoja ennen meidän saapumista, hän auttoi meidät alkuun. Hänen avulla pääsimme GTI koululle jossa tapasimme yhteyshenkilön.

Tämän jälkeen pääsimme asunnollemme jossa tulemme asumaan koko Irlanti reissun ajan. Asuntomme on soma ja se sijaitsee noin 2km päässä Galwayn keskustasta, Salthillissa merenrannassa.
 
Jaamme Milan kanssa asunnon johon sisältyy olohuone, makuuhuone ja suihkutilat. Iloksemme täältä löytyi pyykin pesukone ja wifi jonka avulla olemme selvinneet täällä. :D

Töihin meiltä on matkaa sen verran että joudumme käyttämään busseja. Työpaikka on Isupply niminen painofirma jossa olemme lajitelleet, pakanneet ja "nuutanneet" monia tuhansia graafisenalan mainoksia, käyntikortteja ja kirjeitä. Mieleenpainuvin tehtävä tähän mennessä on ollut kirjekuorien sulkemis tehtävä, voi niitä paperi viiltoja ja tahmaisia käsiä. :D

Työpaikalla ihmiset ovat mukavia ja helposti lähestyttäviä. Jatkuvasti kysyvät onko kaikki okei (Me suomalaiset ollaan myrtsiä kansaa).

Olemme reissun aikana huomanneet monta "vain Suomi juttua".
  • Myrtsi ilme. Minulle ollaan monta kertaa tultu sanomaan että "hymyile".
  • Hiusväri. Täällä tulee harvemmin vastaan Irlantilaisia joilla on erikoisen väriset ja räikeät hiukset. Ensimmäisenä työpäivänä tuli moni kehumaan ja ihmettelemään hiustemme värejä. Oltiin varmaan pieni shokki heille.
 
  • Bussit. Täällä ei ole samanlaista "bussit ensin liikenteessä" kuin suomessa. Bussit odottavat että takana oleva auto menee ensin. 
  • Tiet. Voi jösses mikä opettelu täällä on ollut tuohon tiejärjestelyyn. Autot kulkevat ihan eripuolilla kun suomessa ja tiet ovat pieniä katuja joissa puikkelehtii 2 kerroksisia busseja. liikennevalot ovat täällä aivan turha asia, ainakin jalankulkijoille. Täällä ihmiset hyppelevät pitkin teitä miten sattuu. Eräs tapaamamme Irlantilainen nauroi meille kun mainitsimme asiasta. Hänen mielestään on outoa että turistit tönöttävät liikennevaloissa vaikka hyvin pääsisi jo tien yli juoksemaan. 
 
  • Ihmiset. Monet Irlannissa käyneet kehuvat heidän iloista ja puheliasta luonnettaan. Mielestäni tämä pätee vain vanhempaan kansaan. Nuorisoa ei kiinnosta kyllä yhtään tulla juttelemaan. Mutta auta armias kun annat vanhemman tulla keskustelemaan, ei kyllä jutut lopu koskaan. Mieleenpainuvin henkilö oli yksi vanhempi bussikuski joka kuljetti meitä Cliffs of moherille. Kyllä tuli kaikille bussissa oleville selväksi että herra on eronnut ja etupenkillä istuvat naiset olivat kauniita. Suomalaisena ja krapulassa tuo oli mielenkiintoinen elämys.
Nyt 3 viikon jälkeen on pakko sanoa,  että on ollut todella mielekäs reissu tähän mennessä. Ihania maisemia, ihmisiä ja kaupunki. Ensi blogissa kerron lisää vapaa ajastamme ja muista kokemuksista. Ehkä tulee lisää "vain Suomi jutut" listaa. Stay tuned! :)
Kirjoittaja: 
Niina Varheenmaa