Vive la France!

08.11.2018 22:02 -- pailin

5.11.2018

Ranskan matka alkoi kahden Ulvilan autoalan opiskelijan kanssa klo 05.30 Helsinki-Vantaalta. Olin nähnyt matkakumppanini Oton ja Jyrin vain kerran vilaukselta elokuussa. Ensimmäinen lento oli Helsingistä Amsterdamiin. Amsterdamissa meillä oli 5,5 tunnin odotus ennen lentoa Toulouseen. Olin jo etukäteen kauhistellut pitkää odottelua Amsterdamissa, mutta hyvän henkisen valmistautumisen johdosta se sujui pelättyä paremmin. Toulousessa meitä oli kentällä vastassa vanha ystävämme Camille. Hänen kanssaan ajelimme yhteistyöoppilaitokseemme Gourdan-Polignaniin, joka sijaitsee reilun tunnin ajomatkan päässä Toulousesta. Pojat vietiin oppilaitoksen asuntolaan, minut kollegani Marien kotiin. Illan ohjelmaan kuului tietysti yhteinen tervetuliaisillallinen isolla porukalla. Aamuneljän herätyksestä huolimatta selvitimme illallisen poikien kanssa kunnialla. Ja täällähän normaali illallisaika on klo 20.

6.11.2018

Tiistai alkoi poikien osalta töitä tehden autoalalla. Pojat joutuivat heti testiin. Heidän tekemisiään tarkkailtiin, jotta tulevassa työssäoppimispaikassa osattaisiin sitten kertoa, minkä tasoisia asentajia pojat oikein ovat. Ja pojathan vakuuttivat arvioijansa osaamisellaan! Minun aamuni puolestaan alkoi kv-koordinaattori Sandrinen pitämällä oppilaitoksen esittelyllä. Heti tuon aamun aikana tuli treenattua ranskalaisia poskisuudelmia oikein urakalla. Kierroksen jälkeen kuuntelin kunnossapitoasentajien harjoittelemia eri koneiden ja laitteiden esittelyjä englanniksi. Hetken kestää totutella ranskalaisten tapaan ääntää englantia. Vakuuttavasti osasin varmaan nyökytellä, koska opiskelijat näyttivät olevan tyytyväisiä. Tämän jälkeen osallistuin yhdelle englannin tunnille. Lounasaikaan pääsin maistelemaan perinteistä ranskalaista maalaisruokaa sekä tutustumaan kauniiseen Saint-Bertrandin katedraaliin. Koulupäivän päätyttyä lähdimme Camillen ja poikien kanssa ajamaan takaisin Toulouseen. Siellä kävimme tutustumassa poikien työssäoppimispaikkaan, Toyota-merkkikorjaamoon lähellä lentokenttää. Lisäksi hommasimme pojille joukkoliikenteen kuukausikortit, kävelimme reitin metroasemalta työpaikalle, majoitimme pojat asuntoonsa ja etsimme vielä metroaseman sekä ruokakaupan asunnon läheisyydessä. Päivän päätteksi söin illallista Camillen ja hänen vaimonsa kanssa, jotka majoittivat minut tuoksi yöksi Toulousessa.

7.11.2018

Pojat menivät keskiviikkoaamuna ensimmäistä kertaa töihin, minä puolestani ajoin Camillen kanssa takaisin koululle. Tapasimme vararehtori Fabienin paperitöiden merkeissä. Sitten tapasin tammikuussa Suomeen tulevat viisi opiskelijaa. Neljä heistä ovat autonasentajia, yksi kunnossapitoasentaja. Seuraavana oli vuorossa tekniikan englannin tunti, jolla puhuimme suomalaisissa autoissa olevista talvirenkaista sekä lämmityslaitteista. Olin aluksi aivan kauhuissani, tekniikan englanti kun ei ole suurimpia vahvuuksiani, mutta kyllähän siitäkin sitten selvittiin. Tuntia piti yhdessä Sandrinen kanssa Yvan, joka noutaa ranskalaiset opiskelijat helmikuussa Suomesta. Keskiviikkoisin koulu päättyy kaikilla klo 13. Lounaan jälkeen lähdimmekin sitten Espanjaan! Ajelimme loistavissa syysväreissä komeilevien Pyreneiden yli Viella-nimiseen pikkukaupunkiin. Tapas-illallisen taas nautimme kylässä nimeltä Bosost. Ja Tour de France -kisastakin tuttua serpentiinitietä pitkin tulimme sitten takaisin Ranskan puolelle. Kolmas päivä Ranskassa päättyi Saint-Gaudensiin. Se on noin 12 kilometriä koululta oleva pikkukaupunki, jossa Marie ja Sandrine asuvat. Ensimmäinen yö hotellissa omassa rauhassa tuli tarpeeseen, vaikka Ranskassa vietetyt päivät ovat olleet kerrassaan mahtavia.

8.11.2018

Torstain ohjelmassa oli tutustua Toulouseen, jossa pojat asuvat ja työskentelevät. Marie nouti minut hotellilta, ja sitten lähdimme ajelemaan kohti Toulousea. Toulouse on Helsingin kokoinen kaupunki ja sen yksi suuremmista ongelmista on liikenne, etenkin kaupungin ydinkeskustaa kaikki yrittävät välttää. Meillä oli kuitenkin onnea ja pääsimme kaupunkiin ihan kohtuullisessa ajassa. Aloitimme tutustumisen kauppahallista. Ranskalaisethan tunnetusti käyttävät eläimistä kaiken hyödyksi: niinpä myyntipöydiltä löytyi halkaistuja päitä, aivoja, vatsalaukkuja sekä kaikkia mahdollsia sisäelimiä. Ja ostereiden ystävillehän paikka olisi ollut suorastaan paratiisi. Lohi näytti maksavan 85 euroa/kg. Ainakin tiedän, mitä tarjota ranskalaisille vierailleni tammi-helmikuussa :). Lounaan jälkeen tutustuimme kaupungin keskusaukioon sekä Capitole-nimiseen kaupungintaloon. Sen koristelut olivat henkeäsalpaavat ja todella tutustumisen arvoiset. Lisäksi sinne pääsi sisän ilmaiseksi, turvatarkustus tosin oli lentokentän luokkaa. Seuraavaksi tutustuimme valtavaan Saint-Sernin-basilikaan sekä keskiaikaiseen Jakobins-nimiseen dominikaaniluostariin. Luostarin kirkkoon pääsi sisään ilmaiseksi, luostarin puolelle piti maksaa 4 euron pääsymaksu. Samalla rahalla pääsimme tutustumaan itävaltalaisen taiteilijan modernin taiteen näyttelyyn. Tämän lisäksi kävimme ostamassa minulle seuraavaa päivää varten metrolipun sekä tsekkaamassa hotelliani lähinnä olevan metroaseman. Camille halusi tavata minut seuraavana päivänä ydinkeskustan ulkopuolella olevalla metroasemalla. Tämän jälkeen Marie jätti minut hotellille. Tämä oli ensimmäinen päivä, kun ehdin vähän tehdä muitakin töitä, vastata esim. sähköposteihin ja kirjoittaa tätä blogia.

9.11.2018

Heti aamulla ohjelmassa oli käynti poikien työpaikalla Toyotalla Camillen kanssa. Onnistuin selviytymään seikkailustani metrossa ja olemaan paikalla sovittuun aikaan. Metrossa on tosin vain kaksi linjaa, A ja B, joten se on aika helppo hahmottaa, jos on koskaan aikaisemmin metrolla matkustanut. Pojat olivat työn touhussa, kun menimme heitä katsomaan, vaihtoivat kuulemma juuri vesipumppua. Kaikki oli pojilla hyvin, niin töissä kuin työn ulkopuolellakin. Myös poikien tuutorit sekä korjaamopäällikkö olivat tyytyväisiä poikien työskentelyyn. Très bien! Toyota-vierailun jälkeen lähdimme Camillen kanssa vierailulle Carcassonne-nimiseen kaupunkiin, jossa sijaitsee valtava linnoitus. Se on sellainen paikka, joka kuulemma täytyy nähdä, jos on sielläpäin Ranskaa. Ja vaikuttavahan se oli. Erityisen hienoa oli se, että näin turistisesongin ulkopuolella kaikkea sai katsella rauhassa, ilman kamalaa väentungosta, joka siellä kuulemma normaalisti vallitsee. Takaisin Toulouseen ajelimme Gorges de Galamus -nimisen kanjonin kautta. Yksikaistainen mutkitteleva tie korkealla vuoren rinteellä oli huikea kokemus. Selvisin siitä suht pienin vaurioin, vaikka minulla kamala korkean paikan kammo onkin. Sanoin tosin Camillelle, että hänen autonsa lattiassa saattaa olla reikä hanttimiehen puolella, sen verran paljon jarrua poljin minäkin, vaikkei minulla sellaista edes ollutkaan. Olin ajatellut tehdä illalla hieman tuliaisostoksia, mutta enpä juuri mitään ehtinyt hankkia, kun kaupat menivät jo seitsemältä kiinni, enkä löytänyt ydinkeskustasta edes supermarkettia, vaikka kuinka yritin etsiä.

10.11.2018

Viimeinen päiväni Ranskassa valkeni aurinkoisena. Ohjelmassa oli yhteinen retkipäivä poikien kanssa. Ensin Camille nouti minut matkalaukkuineni hotellilta, sen jälkeen kävimme hakemassa pojat asunnolta. Retkipäivän kohteena oli keskiaikainen kaupunki Albi, joka sijaitsee kauniilla kukkulalla. Aurinko paistoi täydeltä terältä ja lämmintä oli 18 astetta, joten ihan ensimmäiseksi nautimme hetken mahtavasta ilmasta katukahvilassa. Vasta tämän jälkeen lähdimme katselemaan kaupunkia. Myös Marie miehensä kanssa, Sandrine sekä Yvan olivat liittyneet joukkoomme. Kaikkein korkeimmalla paikalla sijaitsee tietysti Albin valtava katedraali. Ulkoapäin katedraali näytti enemmänkin linnoitukselta, mutta sisään päästyäni henki melkein salpautui. Katon ja seinien joka ainoa neliösentti oli huikeiden koristeluiden ja maalausten peittämä. Lounaan jälkeen katselimme vähän lisää paikkoja. Mahtavan päivän päätteeksi ajoimme vielä korkean vuoren rinteellä ja huipulla sijaitsevaan kylään nimeltä Cordes sur Ciel. Taas aivan uskomaton paikka ja näköalat ylhäältä henkeäsalpaavat. Ihanan päivän lopuksi jouduin hyvästelemään upeat ranskalaiskollegani Camillea lukuunottamatta. Camille tarjosi minulle kotonaan risottoillallisen ennen kuin vei minut lentokenttähotelliini odottamaan aamukuuden lentoa. Au revoir Ranska! Nautin joka päivästä ja joka hetkestä. Tuskin maltan odottaa jälleennäkemistä ihanien uusien ystävieni kanssa.

Päivi Linnanto