Grimsby

12.05.2019 19:32 -- riikiv

6.5.2019

 

Matkustimme Porista Grimsbyhyn kokonaiset 13 tuntia. Matkanteko sujui jouhevasti, mutta matkaväsymys ja nälkä painoi hotellille saavuttaessa. Lovely lady otti uupuneet matkalaiset ymmärtäen vastaan ja teki mahtavat toastit iltapalaksi. Niiden jälkeen oli helppo kaatua petiin.

 

7.5.2019

Aamu alkoi mukavasti hotellin perinteisellä englantilaisella aamupalalla. Emma Forrest-Leigh ja David Vickham ottivat meidät vastaan kävelymatkan päässä hotellista olevassa Grimsby Institutessa. Tutustuimme oppilaitokseen seikkaperäisesti. Tutustuimme eri aloihin. Erityisen vaikuttuneita olimme niiden visuaalisista ilmeistä ja miten siihen oli kiinnitetty huomiota. David kertoikin, että organisaatio oli tietoisesti kohentanut visuaalista ilmettään. Sillä on lisätty paitsi yleistä viihtyvyyttä, myös opiskelijoiden kiinnostusta oppilaitosta kohtaan. Kilpailu on alueella kovaa, kun useampia oppilaitoksia on lähekkäin. Myös opiskelijoiden ammatillista identiteettiä pyritään tukemaan esteettisillä ympäristötekijöillä.

 

 

Tapasimme koulun johtajan, joka esitteli entistä kirjastoa ja sen nykyistä käyttöä erilaisena oppimisympäristönä. Opiskelijat voivat lainata omilla tunnuksillaan kannettavia tietokoneita, osallistua verkkokursseille ja käydä vaikka hiljentymässä. Kirjaston merkitys on muuttunut; kirjoja on vähennetty merkittävästi ja lisätty erilaisia itsenäisen ja yhdessä opiskelun tiloja. Tietokoneita oppilaitoksessa näkyi paljon ja niiden ympärillä pyöri paljon opiskelijoita. Opettaja ohjasi toimintaa eri tavoin, toisinaan lähellä ja toisinaan etänä. Oppilaita kannustettiin läsnäoloon ja myös vanhemmat kannustivat nuoria koululle opiskelemaan. 100% läsnäolosta oli myös maininta taululla (kuva)

Pääsimme myös vierailemaan The Academy Grimsbyssä (TAG) , joka koulutti yläasteikäisiä ammatillisiin valmiuksiin. Tapasimme opettajat Penny Connellin ja Mish Wilksin. Keskustelimme opetussuunnitelmasta ja sen toteuttamisesta ja ihastelimme heidän tapaansa kohdata nuoria ja kasvattaa sosiaali- ja terveysalan perusvalmiuksia sekä toisaalta auttaa nuoria tunnistamaan omia valmiuksiaan ja kiinnostuksen kohteitaan alaa kohtaan. Toiminta on ollut käynnissä tässä muodossa 4 vuotta ja opiskelijoiden määrä on kasvanut huomattavasti tuona aikana. Näkemämme muistutti meitä vuoden takaisesta Hollannin matkasta ja siitä mitä siellä näimme isommassa mittakaavassa.

8.5.2019

 

Pääsimme seuraamaan sosiaali- ja terveysalan oppituntia. Ryhmässä oli 8 opiskelijaa, 7 tyttöä ja 1 poika. Ryhmä koostui valmistuvista ja jatko-opintoihin tähtäävistä opiskelijoista. Vuorovaikutus nuorten ja opettajan kesken oli luontevaa. Meihin teki vaikutuksen se, miten opiskelijat jaksoivat keskittyä koko 2,5 tuntia kestävän opetuksen ajan. Kukaan ei katsellut kännykkää vaan kaikki tekivät muistiinpanoja. Ilmapiiri oli keskusteluun kannustava ja opettaja reagoi opiskelijoiden kiinnostuksen kohteisiin joustavasti. Osoittautui, että brexit puhututti nuoria ja pääsimme aitiopaikalle kuulemaan heidän ajatuksiaan siitä.

Opetus perustui selkeästi kriteereihin. Opettaja linkitti asiat värikoodein ja numerokoodein kriteereihin. Tämä kriteerikoodaus ja prosessimainen oppiminen tietyn kaavaan mukaan näkyy opetuksessa selkeästi. Viehätyimme tästä selkeydestä ja siitä, että opinnot ovat numeroitu tasoihin. Opiskelja on hyvin tietoinen itsekin mitä tasoa hän suorittaa ja mitä seuraavalle tasolle pääseminen edellyttää.

 

Seuraavaksi tapasimme työelämäjaksoja koordinoivat  toimihenkilöt Pauline Shearsmithin ja Alisdair Forsythen. He varaavat kaikkien opiskelijoiden työssäoppimispaikat ja käyvät katsomassa heitä jaksojen aikana. Työ näytti insinöörimäisen tarkalta ja systemaattiselta excel -taulukoineen. Opettajat keskittyvät siis opettamiseen ja nämä koordinoijat hoitivat työelämäyhteistyön. Heillä ei ollut alan koulutusta itsellään. Heidän työtään ohjasi tarkat lomakkeet. Myös opiskelijat täyttivät isoa työkirjaa kunkin jakson aikana. Jokainen jakso kestää 3 viikkoa ja kokonaisuudessan opiskelijan pitää suorittaa 1700 tuntia työelämäjaksoja ennen valmistumistaan. Aikaisemmalla osaamisella ei ollut merkitystä kokonaistuntimäärään. Työelämäjaksoja ei arvioida numeraalisesti vaan palaute on sanallista. Kilpailu työssäoppimispaikoista on kovaa ja niitä on vaikea saada. Joskus opiskelijan täytyy odottaa paikkaa. Hienosti koordinoijat silti tuntuivat kokonaisuuden hallitsevan ja tiesivät opiskelijoiden tilanteen yksilöllisesti. Koordinoijat toivottivat kuitenkin suomalaiset vaihto-opiskelijat tervetulleiksi ja uskoivat etenkin päiväkotien, hoivakotien ja kotihoidon ottavan suomalaiset vastaan mielihyvin.

 

Päivän päätteeksi hyppäsimme koordinoijan kyytiin läheiseen hoivakotiin, johon hän oli menossa katsomaan opiskelijaa. Hoivakoti oli maaseudulla oleva 16 paikkainen yksityinen ikääntyneiden hoivakoti. Käynnillä opiskelija ja koordinoija kävivät läpi kuulumisia erillisen lomakkeen avulla. Työntekijä ei osallistunut keskusteluun. Käynti herätti ajatuksia siitä, miten paljon me odotammekaan työelämältä. Pisti myös miettimään miten meillä opettaja on todellinen moniosaaja ja miten oppiminen ja arviointi on kytketty meillä työelämän taitoihin.

Kaiken kaikkiaan matka oli antoisa ja toi esiin yhtäläisyyksiä ja eroja Suomen ja Englannin välillä. Hoitotyön opetuksessa merkittävin ero on tasojärjestelmässä. Grimsby Instituutissa oli panostettu paljon ympäristön viihtyvyyteen ja tietokonevälitteiseen oppimiseen ohjattuna ja itsenäisesti. Kiinnostusta suomalaiseen järjestelmään ja opiskelijavaihtoon oli ja sen mahdollisuudet toteutua lähitulevaisuudessa Brexit-kohun jälkeen kuulosti ihan mahdolliselta. Etenkin päiväkodit, kotihoito ja vanhustenhoito ovat otollisia työssäoppimispaikkoja Sataedunkin lähihoitajaopiskelijoille. 

Jatkoa odotellen,

Minna Nuikkinen ja Riina Kivenmäki




 

 

Lisää uusi kommentti