Ristiin rastiin Hollantia junalla (vähän autollakin)

24.03.2013 00:38 -- leehyl

 

Tiistaina Kansainvälisyyskoordinaattori Udo Lut poimi meidät mukaansa hotelliltamme ja matkasimme kohti Harderwijkin toimipistettä. Jälleen kateus oli nousta mieliimme, kun näimme hoitotyön luokkien varustuksen. Luokkien seinille oli myös tehty hyllyt, joissa potilasnuket (eri sukupuolta, ikää , väriä  ja kokoa edustavat) nukuivat turvassa makuupusseissa harjoittelujen väliajat. Jotenkin tuli tuttu olo, kun yritin tavailla hoitoluokan ovella ohjeita ja ensimmäisenä oli: Potilassängyillä istuminen kieletty! Koululla tapasimme myös practical nurse - opiskelijoille englantia opettava Tinyn, ja pääsimme ensimmäisen kerran keskustelemaan hieman niistä tavoitteista ja arvioinnin kriteereistä, joita opiskelijoille voitaisiin asettaa mahdolisen tulevan vaihdon aikana. Mutta...suunnitelussa ei mukana yhtään sosiaalityön,  hoitotyön tai lastenhoidon opettajaa, joka olisi kyennyt meille kertomaan paikallisesta opetussuunnitelmasta. Maanantaisin eri yksiköissä samaa ainetta opettavat tapaavat toisensa yhteisessä palaverissa. Hollanninkielisestä oppaasta emme saa aivan tarkkaa kuvaa sisällöistä:) Päivän päätteeksi kävimme tapaamassa Tinyn anoppia paikallisessa vanhainkodissa, joka sijaitsee lyhyen kävelymatkan päässä koululta. Siellä työskentelee myös koulun opiskelijoita. Huoneen ikkunasta oli hieno näköala suoraan merelle. Tilaa oli lisätty viimeisessä remontissa niin, että kaksi pientä yksiötä on yhdistetty yhdeksi asunnoksi.
 
Keskiviikkona lähdimme junalla kohti Raaltea, jossa tapasimme jälleen, yllättäen, englannin opettajan. Ohjelmaamme kuului puolitoista tuntia keskustelua englanniksi sosiaalityötä opiskelevien nuorten kanssa. Puhuimme sekä Suomesta että heidän opiskelustaan ja elämisestään Alankomaissa. Pojille Jari Litmanen oli tuttu:)Tuntien jälkeen tapasimme osaston johtajan, joka ei meitä osannut auttaa opetussuunnitelman suhteen, koska hänen tehtäviinsä kuuluu vain hallinnolliset asiat ja taustaltaan hän oli maantiedon ja biologian opettaja. Vaihtoon hän suhtautui periaatteesa myötämielisesti, mutta totesi vastuulleen kuuluvan lähinnä suhteet Irlantiin päin.
 
Torstaina hyppäsimme jälleen junaan ja tällä kertaa kohteemme oli Dalfsen. Asemmalla meitä oli vastassa Magriet, joka työskentelee Landsteden terveydenhuolton liikelaitoksessa yhtenä viidestä. He toimivat erilaisten vanhuksiin ja ennaltaehkäisevään työhön liittyvien projektien parissa. Keskuksessa, jossa heidän toimistonsa sijaitsee, toimii myös lääkäri, sairaanhoitajia ja fysioterateutteja ja päiväkeskus (jossa jumppaa, pelejä, tietokonekursseja, ruokailua, yhteisiä retkiä jne. Magrietin ryhmän tehtävänä on paljolti hankkia yhteistyökumppaneita, rahoitusta ja markkinnoida toimintaa, tuoda oikeita ihmisiä yhteen. Esimerkiksi ATK-kursseilla opetetaan myös verkkopankin käyttöä ja paikallinen pankki siis rahoittaa kurssit.
 
Kävimme tutustumassa lähemmin Nieuweusenissä projektiin, joka on järjestetty yhdessä yksityisen terveydenhoitoyrityksen kanssa. Siinä alueen 65 vuotta täyttäneitä asukkaita lähestytään kyselykirjeellä ja sen jälkeen tehdään kotikäynti, jossa haastatellaan, mitataan ja otetaan verikokeita. He myös järjestävät päivätoimintaa ja pitävät ikäihmisten neuvolaa. Projektiin haetaan rahoitus vuosittain ja olimme mukana rahoituksen saamiseksi välttämättömässä lehdistötilaisuudessa ja pääsimme myös vierailumme puitteissa lehteen. Kaikki projektit, joihin olemme törmänneet, ovat mahdollisia vain runsaan vapaaehtoisten toimijoiden voimin (lähinnä monien erilaisten seurakuntien kautta). Rahoituksen vaikeutuessa, myös täällä, yhteisön solidaarisuus on yhä tärkeämpää.
 
Matkalla takaisin poikkesimme Magrietin vanhempien luona. Tämä on meidän näkökulmastamme hieman erikoinen tapaus. Vanhemmat eivät enää ole pystyneet elämään maatalossaan. He olivat ostaneet talon, joka on suunniteltu niin, että siellä pystyy hyvin liikkumaan apuvälineiden kanssa; tarpeeksi tilaa, kahvoja, ei kynnyksiä jne. Mitä emme ymmärtäneet on se, että talo oli pystytetty tyttären perheen tontille, mutta kun vanhemman kuolevat, talo pitää purkaa ja sen tieltä kaadetut puut istuttaa uudelleen. Sitä ei voi ostaa itselleen. 
 
Vierailun lopuksi kävimme vielä tutustumassa paikalliseen vanhainkotiin. Siellä oli kahdehdittavan paljon tilaa leveät käytävät, yhteisiä tiloja, rauhoittumishuone, aktiviteettihuone jne. Kaikilla asukkailla käytössään kaksi huonetta, keittiönurkkaus ja varastohuone, joka tarvittaessa myös voi toimia vierashuoneena. Vanhainkodilla oli menossa keräys uuden invataxin hankkimiseksi, ja olivat melkein saaneet kerättyä paikallisten yrittäjien ja yksityisten ihmisten avustuksilla tarvittavat 70 000 euroa.
 
Dalfsen on yksi mahdollinen sijotuspaikka vaihto-opiskelijoille. Siellä on mahdollisuus osallistua monipuolisesti vanhusten terveyden edistämiseen ja hoitoon. Heillä on myös aikaisempaa kokemusta suomalaisista opiskelijoista.
 
Perjantaina isäntämme Evert tulee hakemaan meidät aamulla hotellilta. Tutustumme syrjäytymisvaarassa olevien nuorten ja aikuisten koulutukseen.
 
 
 
 
License settings for this image: 
None (all rights reserved)
   
 
Terveisin koleasta, melkein myrskyisestä Hollannista.
 
Leena-Kaisa ja Helena
 
 
 
 
 
 

Kommentit

Lähettänyt käyttäjä leehyl
Koitimme laittaa mukaan kuvia enemmänkin kuin tuon Landsteden Hardewijkin rakennuksen, muttei onnistunut. Leena

Lisää uusi kommentti