SAKSA MAAHANMUUTTAJAN KOHDEMAANA, osa 9. Paluu Müncheniin - väärästä maasta tulleilla ei ole mahdollisuuksia

07.05.2016 16:45 -- jaamak

Paluu Müncheniin – väärästä maasta tulleilla ei ole mahdollisuuksia


Matkamme viimeisen työpäivän aamu valkeni lämpimän aurinkoisena ja kirkkaana. Suuntasimme junalla kohti Müncheniä ja totutusta poiketen juna ajelikin aivan eri reittiä, mikä johti siihen, että olimme 25 minuuttia myöhemmin Münchenin päärautatieasemalla kuin olimme luulleet olevamme. Se siitä suunnitellusta aamukävelystä kartan kanssa, ja niinpä taas oli turvauduttava taksin kyytiin. Kuljettaja osasi varmasti kaikista tapaamistamme taksinkuljettajista huonoiten saksaa ja navigaattorikin näytti jotakin aivan muuta osoitetta kuin mihin olimme menossa. Liikennevaloihin pysähtyessään kuljettaja pyysi: ”Nochmals zeigen Adresse bitte.” Pääsimme kuitenkin sinne, minne olimme menossa. Ja vain 3 minuuttia myöhässä. Mutta myöhästyminen ei tässä paikassa tuntunut missään. Emme ensin edes oivaltaneet, mistä ovesta mennä sisään. Rähjäisen näköisen kadun puolella rappusille tuli mies kuluneessa T-paidassa ja rikkinäiset farkut jalassa tupakkiaski kädessä. Kun menimme kysymään häneltä neuvoa, hän ojensi kätensä tervehtiäkseen meitä ystävällisesti. Mies osoittautui juuri häneksi, jota etsimme. Saimme kahvia odotellessamme, että hän ehtii ”polttaa yhden” kuten hän totesi keitettyään meille sitä ennen isot kupit väkevää kahvia. Myöhemmin kävi ilmi, että hän on tehnyt väitöstutkimuksen vapaaehtoisten osallisuudesta ja jatkaa edelleen tutkimustyötä.

 


Tutustumiskohteemme oli siis Flüchtlingsrat Bayern (jatkossa FGB, http://www.fluechtlingsrat-bayern.de/) eli Baijerin pakolaisneuvonta, mikä osoittautui keskustelun edetessä enemmänkin vapaaehtoisten neuvontapaikaksi, ei niinkään turvapaikanhakijoiden. Turvapaikanhakijoita ohjataan täältä eteenpäin oikeisiin virallisiin neuvontapisteisiin. Tämä toimisto antaa apua vapaaehtoisille, jotka kyseenalaistavat tai ihmettelevät toimintatapoja ja tilanteita, joita turvapaikanhakijat kohtaavat. Toimiston työntekijät antavat vinkkejä tiedotusvälineille erilaisista tapauksista ja tilanteista, etsivät tapauksia, joiden kautta voi vaikuttaa poliittiseen päätöksen tekoon ja etsivät asianajajia hoitamaan tilanteita, joihin ei muualta saada apua. Monet Dublin-tapaukset ja kirkkoja turvapaikkana käyttävät saavat apua tätä kautta. Vapaaehtoista neuvontaa toteutetaan asuntoloissa ja asukkaille annetaan tietoa siitä, miten eri järjestöt ja viralliset tahot toimivat ja kenen puoleen kannattaa kääntyä.

 

Tähän persoonalliseen toimistoon Münchenin Augsburger Strassella ovat pakolaiset tervetulleita


Kyseinen järjestö on perustettu vuonna 1986 ja se toimii kattojärjestönä useammalle pienemmälle eri paikkakunnalla toimivalle vastaavalle järjestölle. Järjestö yhdistää ihmisiä, joilla on sama intressi: tavalla tai toisella auttaa pakolaisia, kerätä ja levittää tietoa, neuvoa ja vaikuttaa poliittiseen päätöksen tekoon. FGB on osa Pro Asyl –verkostoa. Suurin osa toimijoista tekee työtä vapaaehtoispohjalla, mutta järjestöllä on myös 12 osa-aikaista palkattua työntekijää, joiden työaika vaihtelee 15-32 tuntia viikossa. Toimisto on auki klo 10-17, puhelinneuvonta palvelee klo 10-13 ja 14-16. Monet hyväntekeväisyysjärjestöt kysyvät apua ja neuvoa eri tilanteisiin. Toisinaan vapaaehtoiset huomaavat asuntoloiden toimintatavoissa puutteita ja pyytävät neuvoa, miten tilanteisiin voisi puuttua. Toimiston henkilökunta pyrkii selvittämään asioita, hankkiman tietoa ja ottamaan huomioon eri näkökulmat ja tarvittaessa menevät paikan päälle ja/tai ovat yhteydessä viranomaisiin. Toimiston kirjahyllyssä keikkuihin erinäisten esitteiden rinnalla lakikirjoja. FGB:n käyttämä tulkkaus tapahtuu aina vapaaehtoispohjalta.

 


Toiminnasta 1/3 rahoitetaan jäsenmaksuilla. Jäsenet maksavat 60-120 €/vuosi, jotkut maksavat enemmänkin. 1/3 rahasta tulee vapaaehtoisilla keräysmaksuilla, osa lahjoituksina. Vuosittainen keräystuotto on yleensä noin 70 000 €, viime vuonna rahaa saatiin kerättyä yli 100 000 €. Pro Asyl antaa pienen rahallisen panostuksen ja YK ja EU rahoittavat loput. Järjestöllä on kaksi ESR-rahoitteista projektia. Kun kyselimme niiden toiminnasta ja sisällöistä, isäntämme vastasi, että ne on anottu lähinnä palkkakulujen kattamiseen. ESR-projektit ovat edullista rahaa, koska omavastuu on vain 10 %, kun taas AMIF-rahassa omavastuu on 50 %. ESR-rahalla voi tehdä monenlaista ja virallinen projektisuunnitelma tähtää neuvontaan, tiedon levittämiseen ja työharjoittelun edistämiseen. Vapaaehtoiset toimijat etsivät työharjoittelupaikkoja turvapaikanhakijoille erityisesti kaupoista, ravintoloista, puutarhoista. Lyhytaikaiset harjoittelujaksot voivat kestä 4-6 viikkoa ja niiden tarkoituksena on testata, sopiiko joku tietty työ henkilölle, onko hän siitä kiinnostunut, miten hän hoitaa työnsä, onko oma-aloitteinen.

 


Järjestö haluaa luoda uusia vaihtoehtoisia toimintamalleja ja vaikuttaa poliittiseen päätöksen tekoon. FGB haluaa vaikuttaa Dublin-sopimuksen toimintamallien muuttamiseen: että ihmisiä ei palautettaisi enää maihin, joissa heillä ei ole toivoa eikä tulevaisuutta. Virallinen järjestelmä auttaa ensisijassa niitä, joilla on ns. positiivinen ennuste turvapaikan saamiseksi. Sellaiset henkilöt, jotka eivät ole ”oikeasta maasta” ja joiden ennuste ei ole positiivinen, joutuvat odottamaan kauan päästäkseen virallisiin toimenpiteisiin. Osa ei pääse koskaan. Nämä henkilöt ovat pääsääntöisesti vapaaehtoisten ja heidän työpanoksensa varassa. Ne, jotka eivät pääse toimenpiteisiin, putoavat nopeasti systeemistä, turhautuvat ja pettyvät. Säännöllisen päivärytmin puuttuminen johtaa ei-toivottuun toimintaan.

 


Bambergissa ja Ingolstadtissa on ns. erityisleirejä, jotka on perustettu niille turvapaikanhakijoille, jotka tulevat maista, joiden kansalaisia ei haluta Saksaan. Näihin ovat mm. aiemmin kuullut Senegal, Ghana ja Balkanin maat. Näillä erityisleireillä ei anneta mitään neuvontaa, ei mitään virallista toimintaa eikä saksan kielen opetusta. Vapaaehtoisten toimesta yritetään antaa edes jonkinlaista apua. Kosovosta ja Albaniasta tulleet eivät ole oikeutettuja turvapaikkaan, vaikka heidän joukossaan on paljon naisia, jotka ovat paenneet väkivaltaa ja verikostoa. FGB yrittää vapaaehtoisten avulla saada identifioitua näitä tapauksia, jotta saisivat heidät avun piiriin. Vapaaehtoiset eivät kuitenkaan saa mennä sisään näille leireille eivätkä saa siis tehdä niissä mitään, ja niissä asuvat saavat liikkua vain kaupungin alueella. Isäntämme kertoman mukaan Ingolstadtissa ja Bambergissa ei ole pakolaisiin erikoistuneita asianajajia, joten oikeusapua saadakseen näiden ihmisten pitää anoa lupa päästä käymään Münchenissä. FGB on pystynyt auttamaan neljää perhettä, mutta he eivät ole kuitenkaan vielä päässeet pois leireiltä. Lapset eivät pääse kouluihin, vaan heille annetaan jotakin opetusta leirien sisäpuolella englanniksi, koska he eivät saa oppia saksan kieltä. Karlsruhessa on leiri niille, jotka ovat saaneet kielteisen päätöksen ja jotka odottavat palautusta.

 


Senegal ei ota takaisin sellaisia sieltä lähteneitä pakolaisia, joilla ei ole maan passia. Suurimmalla osalla ei sellaista ole, joten heillä ei ole mahdollisuutta palata. Kaikki senegalilaiset saavat kielteisen päätöksen, mutta he eivät saa tehdä työtä, eivät saa käydä koulua, eivät pääse työharjoitteluun. Jos joku kuitenkin heitä palkkaa, he joutuvat luopumaan työpaikoistaan tai tekemään töitä pimeästi saadakseen jotakin rahaa elämiseen. Vapaaehtoiset antavat toisinaan rahaa paluuseen, mutta monet eivät voi palata kotimaahansa vaikka ehkä haluaisivatkin, koska perheet eivät ota vastaan lähteneitä. Näille ei-toivotuille tarjotaan kuitenkin Saksassa asunto, ruokaa ja hygieniatarvikkeet. Taskurahaa he saavat siihen asti, kunnes ovat virallisesti saaneet kielteisen päätöksen. Sen jälkeen taskurahaa ei enää anneta. Monet vapaaehtoiset ovat perustaneet omia ryhmiä auttaakseen näitä henkilöitä. Vapaaehtoisryhmät koostuvat monista eri ryhmistä ja eri taustoista. Heissä on sekä poliittisesti, uskonnollisesti että muulla tavoin aktiivisia. Heitä yhdistää halu auttaa. Monet vapaaehtoiset ovat huolehtineet majoitusten järjestelemisestä ja terveydenhuollosta. Vapaaehtoisia on lähtenyt paljon myös muihin maihin auttamaan, esimerkiksi Kroatiaan, Idumeniaan ja Kreikkaan.


***


Pohdimme vapaaehtoistyön merkitystä ja sen laajuutta kävellessämme tapaamispaikalta takaisin Münchenin rautatieasemalle ihmisvilinässä monikielistä puheensorinaa ympärillä kuunnellen ja kauppojen erikielisiä kylttejä ihmetellen. Reppuihimme olimme jälleen saaneet esitteitä ja kaksi pakolaisteemaa käsittelevää lehteä. Kollegat hyvät, meillä on teille paljon luettavaa tuliaisina!

 

Keväinen Baijerin pääkaupnki München

'


Jäljellä on vielä blogimme viimeinen osuus: yhteenveto kahden viikon annista Saksassa.