SAKSA MAAHANMUUTTAJAN KOHDEMAANA, osa 8. - Rosenheim - "Rahan puute ei rajoita mahdollisuuksia"

06.05.2016 23:09 -- jaamak

Rosenheim – ”Rahan puute ei rajoita mahdollisuuksia”

 

Rosenheimin ulkomaalaisviraston edustaja oli järjestänyt meille tapaamisen, johon osallistui useiden tahojen edustajia. Aiemmin on jo todettu, että Saksassa eri viranomaistahot toimivat hyvin eriytyneesti ja monet tekevät samaa työtä eri näkövinkkelistä ikään kuin päällekkäin ja limittäin. Rosenheimissa viranomaiset ovat viime syksystä asti yhdistäneet voimiaan siten, että he kokoontuvat vähintään kerran kuussa ja keskustelevat yhteisistä toimintamalleista jne. Ulkomaalaisviraston edustajan lisäksi meitä tapaamaan olivat tulleet edustajat paikallisesta työvoimatoimistosta, nuorisotoimistosta, ammatillisen koulutuksen edustaja ja ulkomaalaisneuvontaa edustava taho.

 

Aamun ensimmäinen tapaaminen oli Rosenheimin työvoimatoimistossa, Agentur für Arbeit.


 


Rosenheimissa on noin 60 000 asukasta, näistä 20 % on ulkomaalaistaustaisia (14 000). Kaupunki kasvaa koko ajan ja on vetovoimainen ihanteellisen sijaintinsa ja työmahdollisuuksiensa takia. Kaupunkiin on saapunut paljon työperusteisia maahanmuuttajia Itä-Euroopasta.

 

Jugendamt (sanatarkasti suomeksi nuorisovirasto) vastaa alle 18-vuotiaista nuorista, joilla on vaikeuksia tai jotka ovat tulleet turvapaikanhakijoina. Jugendamt tekee nuorten turvapaikanhakijoiden terveysselvitykset ja organisoi majoitukset perheisiin, majataloihin tai muihin pienempiin tiloihin. Nuoria ei siis majoiteta samoihin majoituspaikkoihin aikuisten kanssa.


 
Ulkomaalaisvirasto on ollut mukana turvapaikanhakijoiden vastaanottamisessa alusta alkaen. Viraston toimenpiteet alkavat siitä, kun nuoret sijoitetaan kaupunkiin. Maaseudulla ja ympäristökylissä asuvista vastaa Landesamt. Alle 18-vuotiaille yksin tulleille turvapaikanhakijoille nimetään edustajat (Vormund). Münchenissä sijaitsevat Baijerin alueen vastaanotto-/järjestelykeskukset (Aufnahmeeinrichtungen), joista alueelle saapuneet sitten sijoitellaan eri kaupunkeihin ja kyliin. Viime syksynä saapui niin paljon hakijoita, että heitä ei saatu jaettua järjestelmällisesti eri puolille, vaan heidät vastaanotettiin siellä, minne he saapuivat. Pahimmillaan Rosenheimiinkin saapui junalasteittain tulijoita, satoja henkilöitä kerrallaan. Alaikäisiä yksin tulleita tuli viime vuonna noin 3000, mikä johti siihen, että virastot olivat ylityöllistettyjä, kouluissa tila- ja opettajapula.
 


Rosenheiminkin rautatieasemalla oli suuria telttaleirejä, joihin junista tulleet poliisin toimesta ensin ohjattiin ja sieltä heidät sitten siirrettiin rekisteröitymisen jälkeen eteenpäin. Telttaleirit on nyttemmin muutamaa telttaa ja konttia lukuun ottamatta purettu. Aseman luona on vielä muutama teltta ja kontti tulijoille, joita vähikseen edelleen saapuu. Nyt Italian kautta, koska Unkarin ja Itävallan rajat ovat kiinni.

 

Kun tarkasti katsoo, näkee kuvan vasemmassa reunassa muutamia kontteja ja telttoja
 


 
Sen jälkeen, kun tulijalle on osoitettu majoitus ja hänet on rekisteröity maassa olevaksi, hän saa siitä todistuksen. Paperissa kerrotaan henkilön perustiedot, asuinpaikka, terveydentila, ammatti ja koulutus. Alussa ajateltiin, että maahan tulevat anovat heti turvapaikkaa, mutta näin ei ole käynytkään ja yllättävän monen turvapaikka-anomuksen jättäminen kestää. Tilastojen mukaan Saksasta anoi viime vuonna turvapaikkaa ”vain” noin puoli miljoonaa henkilöä, vaikka tulijoita kaikkiaan oli noin 1,1 miljoonaa. Saksassa on 6-numeroinen luku sellaisia, joilla ei vielä ole minkäänlaista paperia ja joista ei oikeastaan tiedetä vielä yhtään mitään.
 


Anomuksesta henkilö voi saada Saksassa oleskeluluvan, turvapaikan tai kielteisen päätöksen saatuaan luvan jäädä, kun ei voi poistuakaan eli saksaksi Duldung, mikä voitaisiin kääntää myös ”salliminen tai sietäminen”. Kyseessä on tässä tapauksessa henkilö, joka ei saa oleskelulupaa, mutta jota ei voida myöskään olosuhteista johtuen poistaa maasta. Itä-Euroopan köyhistä maista tulleilla ei pääsääntöisesti ole lupaa jäädä, vaan heidät lähetetään maasta pois.
 

 

Ulkomaalaisille on eri neuvontapisteitä sen mukaan, mihin ikäluokkaan he kuuluvat. Alle 27-vuotiaille on omat neuvontapisteensä ja yli 27-vuotiaille omansa. Tämän taustalla on ajatus siitä, että nuorilla neuvonnan tarve kohdistuu eniten työnhakuun ja koulutukseen, aikuisilla perheeseen. Kolmansista maista tulleilla ja turvapaikanhakijoilla on omat neuvontapisteensä. Rosenheimissa neuvontaa tarjoaa mm. Diakonie Rosenheim, Migrationsberatung für erwachsene Zuwanderer. Neuvontaa saavat kyseisessä paikassa yli 27-vuotiaat, jotka ovat alueella pysyvästi ensimmäisen kolmen vuoden ajan ja sen jälkeen konkreettisissa kriisitilanteissa.


 
Neuvojia (Asylsozialberater) on aikaisemmin ollut 1 noin 150 muuttajaa kohti, tällä hetkellä yhdellä neuvojalla voi olla jopa 350 asiakasta. Neuvontaa tarjotaan toimistoissa, kouluissa, asuntoloissa. Aiemmin alle 18-vuotiaita neuvottiin olemaan heti hakematta turvapaikkaa ja pohtimaan, mitä oikeastaan haluavat. Nyt tilanne on muuttunut ja pitkien odotusaikojen vuoksi heitäkin neuvotaan tekemään anomus heti.


 
Muuttajille tarjotaan myös ammatillista neuvontaa. Neuvontaa järjestetään työvoimatoimistossa. Ammatillista neuvontaa antavat myös vapaaehtoiset avustajat. Työlupaa eivät saa tietyistä maista Saksaan saapuneet, esimerkiksi Senegal ja Ghana. Työn tekeminen on näiden ihmisten osalta kielletty, koska heitä ei haluta Saksaan ja tulemista ei haluta mitenkään tehdä houkuttelevaksi. Muista maista tulevat saavat tehdä työtä 3 kk maassa oltuaan teoriassa, mutta käytännössä kielitaidon puute nousee usein työllistymisen esteeksi. Kun turvapaikanhakija hakee työlupaa, virastoissa tutkitaan yleensä, onko jonossa joku muu, joka voisi/haluaisi vastaanottaa saman paikan ja turvapaikanhakija työllistyy vasta sitten, jos muita ei ole.

 

Tekstit ja askeleet näyttävät nuorille tien kohti ohjausta

 

 

***


Meitä kierrätettiin ympäri virastorakennusta ja esiteltiin eri toimintapisteitä. Yhden kerroksen toinen pää oli puhelinneuvonnalle varattu alue. Toimisto saa noin 1,3 miljoonaa puhelintiedustelua vuodessa. Toimistossa on myös ammatinvalintapsykologien palvelut ja ne ovat myös turvapaikanhakijoiden käytettävissä. Periaatteessa ja lain mukaan virastokieli Saksassa on saksa, joten erilaisissa virastoasioissa turvapaikanhakijoita auttavat vapaaehtoiset tulkit. Tulkkipalveluita tarjoavat mm. erilaiset yhdistykset.

 

***

 

Saimme mukaamme esitteen, jossa kerrotaan, tarkat ohjeet, ketä neuvotaan missä. Ohessa tiivistetty suomennos:


”Saanko tehdä työtä?

  • Ei, koska olen ollut Saksassa vähemmän kuin 3 kk. 
  • Kyllä, jos olen ollut Saksassa pidempään kuin 3 kk. Tarvitsen viranomaiselta lomakkeen, jolla anon työlupaa, työnantajan, joka haluaa työllistää minut ja luvan ulkomaalaistoimistosta. Jos asun Rosenheimissa, osoite on… Jos asun kaupungin ulkopuolella maaseudulla, osoite on…
  • Kyllä, jos olen ollut Saksassa yli 4 vuotta. En tarvitse enää lupaa valtiolta, että voin allekirjoittaa työsopimuksen.

Kuka auttaa minua löytämään työpaikan?

Jos olen anonut turvapaikkaa ja sitä ei ole vielä käsitelty, minulla on oleskeluoikeus, kunnes päätös tulee, käännyn työvoimatoimiston puoleen. Tai jos olen saanut negatiivisen päätöksen, mutta minua ei tilanteeni vuoksi voida poistaa maasta (Duldung) käännyn siinäkin tapauksessa työvoimatoimiston puoleen. Kun olen saanut myönteisen päätöksen, minua auttaa joko Jobcenter Rosenheim (jos asun kaupungissa) tai Jobcenter Landkreis Rosenheim (jos asun maaseudulla).

Kuka auttaa minua löytämään koulutuspaikan?

Työvoimatoimistossa oleva neuvontakeskus.”

Lisäksi esitteessä kerrotaan kielikoulutusmahdollisuuksista ja ammattitutkinnon tunnustamiseen liittyvistä neuvontaosoitteista.

 

***

 

Virastokierroksen jälkeen lähdimme tutustumaan eräänlaiseen nuorten työpajaan/neuvontakeskukseen tai näin sen tulkitsimme. Saimme yksityistä Rosenheim-opastusta matkalla, kun ajelimme ulkomaalaisviraston työntekijän herra Fuchsin kyydillä. Herra Fuchs oli meidän Rosenheim-vierailumme organisaattori ja järjestänyt tapaamisen. Kaksi muuta vierailijaa sotkivat polkupyörillä perässä.


 
Tutustumispaikassa saimme kuulla, että turvapaikanhakijanuoria ei jätetä kadulle, vaan heidät ohjataan heti opiskelemaan saksaa tai muihin toimenpiteisiin. Vapaaehtoisia kursseja järjestetään paljon. Nuoret halutaan nopeasti kouluun ja ammatillisiin opintoihin. Ammatillisissa oppilaitoksissa järjestetään erityisiä ”kotokoulutusluokkia”, jotta nuorten turvapaikanhakijoiden ei tarvitse vain odottaa, vaan he pääsevät heti oppimaan kieltä, kulttuuria, ammattia. Uutena tutkintona on laadittu hiljattain lammaspaimenen ammattitutkinto. Täten saadaan ammattitaitoisia lammaspaimenia ja toisaalta kouluja käymättömille turvapaikanhakijoille ammatillinen tutkinto, jonka aikana he pääsevät opiskelemaan kieltä, kulttuuria ja työntekoa ja saatu todistus mahdollistaa sen, että he saavat myöhemmin mahdollisuuden jatkaa opiskelua Saksassa. Ilman paperia/tutkintoa ei Saksassa ole mahdollista päästä opiskelemaan mitään uutta.


 
Vuoden 2014 aikana ja jälkeen yksin tulleiden alaikäisten turvapaikanhakijoiden määrä on huomattavasti kasvanut ja heille on alettu järjestää toimenpiteitä. Nuorille tarjotaan mahdollisuuksia tutustua eri ammatteihin, saksan kielen ja matematiikan opetusta sekä ammatillista ohjausta ja yhteiskuntatietoutta. ”Junge Arbeit” tekee työtä vain alaikäisten kanssa ja yhteistyössä eri viranomaistahojen kanssa, koska työlupaa varten tarvitaan lupa työvoimaviranomaiselta ja muita toimenpiteitä varten tarvitaan lupa Jugendamtilta. Kustannusten korvaukset ja henkilöiden palkat tulevat useasta eri lähteestä riippuen siitä, mistä toimenpiteestä on kyse.


 
Yhden henkilön integraatio (aktivointi ja työvalmennus, neuvonta, asuminen) maksaa noin 1200 €/kk. Yksi henkilö saa olla ”Junge Arbeit” –työpajan toimenpiteessä 10-12 kuukautta. Herrat totesivat yhdessä, että on parempi käyttää rahaa järkevästi kuin antaa nuorten vain olla ja odottaa, jolloin kotoutumista ei tapahdu. Nuorten pitää päästä kiinni työelämään ja nuorta työvoimaa tarvitaan. Suomen mallille, jossa nuoria turvapaikanhakijoita ei päästetä koulutukseen ennen kuin he saavat oleskeluluvan, isäntämme pudistelivat päätään ja totesivat pelin olevan menetetty nuorten osalta, jos he joutuvat odottamaan ja turhautumaan. Suomen maine koulutuksen mallimaana sai heidän silmissään tarhan – ja syystäkin – kun kerroimme, että emme saa ottaa ammatilliseen valmentavaan koulutukseen kaupungissamme asuvia nuoria miehiä, vaikka heillä olisi jo kielitaitoakin, koska myönteinen päätös turvapaikasta puuttuu.


 
Keskustelimme myös eri kansallisuuksien eroista ja toimintatavoista. Somaliasta tulleet ovat täällä kaikkein haasteellisin ryhmä saada mihinkään toimenpiteeseen. Työpajan isäntä selitti asiaa sillä, että somaleille riittää se, että heillä on asunto, ruokaa, vaatteet ja älypuhelin. Kun he saapuvat Saksaan, he ovat saavuttaneet tavoitteensa eivätkä näe mitään tarvetta päästä töihin tai saavuttaa vielä jotakin. Muiden kansallisuuksien edustajilla on parempi peruskäsitys elämästä ja he osaavat ajatella pidemmälle kuin pelkästään siihen, että on asunto, ruokaa ja vaatteet. Monet miettivät kuitenkin sitä, onko tämä paikka oikea, tännekö jäämme, mihin koulutukseen haluamme, saammeko luvan jne. Monet pelkäävät työssä selviämistä.

 

Yksi todellinen ongelma on sopivan tasoisten töiden ja työtehtävien puuttuminen. Ammattikoulutustaso ja sitä kautta saavutettavat ammatit ja työtehtävät ovat monelle turvapaikanhakijana tulleelle liian vaativia. Monivuotinen koulutus ei vastaa sitä, mihin he ovat kotimaissaan tottuneet: täällä ei niin vaan kävellä sisään esim. autokorjaamoon ja tarjouduta töihin. Miksi pitää käydä koulua, kun omassa kotimaassa töihin on päässyt vain osoittamalla kiinnostusta alaan? Monet ovat luulleet työn saamista helpommaksi kuin se on. Miksi töissä pitää olla koko päivän, kun sen jälkeen ei enää jaksa pelata jalkapalloa?


 
Myöskään saksalaisille nuorille ei aina löydy työtä tai he kieltäytyvät tarjotusta paikasta. Työvoimaviranomaisten kulut ovat suuria, toimenpiteet maksavat paljon. Lisääntynyt turvapaikanhakijatilanne maksaa joidenkin laskelmien mukaan Saksalle miljardin kuukaudessa, eikä tähän summaan ole vielä laskettu esim. poliisien kuluja. Valtio maksaa kielikoulutuksista. Yksin Baijerin osavaltion maksaa saksan kielen koulutuksista 1,5 miljoonaa kuukaudessa. Raha ei ole kuitenkaan rajoittava tekijä, totesivat isännät. Toimenpiteitä rajoittavat tilojen ja osaavan henkilöstön puute, ei raha. Baijeri on rikas valtio, rahaa riittää kyllä. Mahdollisuuksia ja työtä on, mutta asunnot ovat kalliita. ”Joka puolella Saksaa ei ole yhtä hyvä tilanne, muut alueet Saksassa ovat köyhempiä kuin Baijeri.”


 
Rosenheimin kaupunki on tehnyt tänne muuttaville esitteen, johon on koottu kaikki tarpeellinen tieto yksiin kansiin yksinkertaisen lyhyesti, 46 sivua. Sellainen olisi tarpeellinen myös Suomessa. Esitteessä on tietoa ja osoitteita seuraavista:


-          asumismahdollisuudet ja asunnon etsiminen
-          koulutukset, tutkintojen tunnustaminen, todistukset
-          neuvonta eri ryhmille ja eri asioissa
-          kielikokeet, tulkkaus
-          avustukset, viranomaiset, sosiaalietuudet
-          käytetyt huonekalut, vaatteet
-          etniset ruokakaupat
-          ajokortti
-          terveydenhoito, apteekit, äitiysneuvonta
-          työvoimaviranomaisten palvelut
-          lastenhoito
-          kulttuuritarjonta, kirkot, erilaiset yhdistykset ja vapaaehtoisapua tarjoavat tahot


***


Matkalla takaisin keskustaan isäntämme herra Fuchs vielä totesi, että vaikka kaikissa osavaltioissa lait ovat samat, niitä voidaan tulkita 16 eri tavalla. Se, mitä ja miten Baijerissa tehdään ja toimitaan, ei päde jossakin muualla. Sama laki, eri tulkinta. Miten turvapaikanhakijat on jaettu eri alueille? On olemassa ns. Königsteiner Schlüssel, jonka mukaan on määrätty, kuinka paljon turvapaikanhakijoita kunkin osavaltion, läänin, kaupungin pitää ottaa.

 

Saavuttuamme takaisin majapaikkaamme Überseelle, emäntämme siellä kertoi, että pienessä Überseen kylässä on tällä hetkellä 35 turvapaikanhakijaa, mutta tännekin oli määrätty 162. Tarve ei kuitenkaan juuri nyt ole niin suuri johtuen tilanteen rauhoittumisesta.


 
Huomenna on helatorstai, täälläkin vapaapäivä, kaikki virastot ja laitokset ovat kiinni. Samaan aikaan vietetään myös isänpäivää. Viimeinen tutustumispäivä onkin perjantaina ja silloin kuulemme monessa paikassa esiinnostetusta vapaaehtoistyöstä ja varmaan monesta muusta tärkeästä. Vielä kaksi osaa blogia siis tulossa!

 

Tällä matkalla on kuljettu lentokoneella, linja-autoilla, ratikoilla, kauko- ja lähijunilla sekä takseilla. Helatorstaina testasimme vielä yhtä kulkuneuvoa, Seilbahnia.