SAKSA MAAHANMUUTTAJAN KOHDEMAANA, osa 7. - Kotoutumiskoulutuksiin tutustumassa

04.05.2016 21:25 -- jaamak

Kotoutumiskoulutuksiin tutustumassa


Tiistain tapaaminen oli sovittu Wasserburgin kansalaisopistoon (Volkshochschule, http://www.vhs-wasserburg.de/). Saavuttuamme perille koulun johtaja Frau Hof-Hippke kertoi heti ensi sanoikseen, että hän on sairas eikä olisi tullut töihin tänään ollenkaan, mutta kun oli mennyt sopimaan meidän kanssa tapaamisen. Keskustelun edetessä hän kuitenkin alun kankeuden jälkeen silmin nähden piristyi ja meille molemmille jäi sellainen vaikutelma, että hän olikin huojentunut huomattuaan, että a) meidän kanssa sai puhua saksaa b) olimme kollegoita ja samalla aaltopituudella c) ymmärsimme asiat, joista hän puhui ja osasimme tehdä kysymyksiä.

 

Wasserburin kansalaisopisto, kivenheitto vanhasta kaupungista

 

Koulun sisäänkäynnin luona oleva Telc-sertifikaatti kertoo virallisesta kielitestausluvasta

 

Johtaja selitti meille kansalaisopiston toimintaa ja kursseja ja saimme mukaamme esitteen. Meille jäi vaikutelma, että iso osa kyseisen opiston toiminnasta ja koulutuksista pyörii tätä nykyä maahanmuuttajien ja pakolaisten opetuksen ympärillä, mutta toki esitteestä näyttää löytyvä koko joukko myös ihan tavallisia kansalaisopistokursseja kuten zumbaa, pilatesta, vatsan ja peffan pienennystä, maalausta, erilaisia luentoja ja lyhytkursseja. Opistossa järjestetään myös arabian kielen kursseja saksalaisille. Lähistöllä on kuuluisa nivelklinikka, jossa rikkaat arabit seuralaisineen käyvät korjauttamassa jäseniään ja paikalliset hoitajat/lääkärit haluavat opiskella arabian alkeita – rikkaat arabit tuovat rahaa tullessaan.

 

Kansalaisopisto järjestää maahanmuuttajille ja pakolaisille saksan kielen koulutusta eri tasoisissa ryhmissä. Ennen kotokoulutuksiin (BAMF rahoittaa) pääsyä suurin osa osallistuu valmistaviin ryhmiin, joiden jälkeen kurssin opettaja päättää, kuka pääsee kotokoulutukseen. Kuten olemme jo useaan kertaan kuulleet, ilman myönnettyä turvapaikkaa kotokoulutuksiin on pääsy vain Syyriasta, Eritreasta, Iranista ja Irakista tulleilla. Muiden kansallisuuksia edustajat pääsevät vasta sitten, kun he ovat saaneet turvapaikan tai ovat muista syistä maahan tulleita ja pystyvät maksamaan oman osallistumisensa. Kun kysyimme valmentavien koulutusten rahoituksesta, emäntämme totesi ylpeänä saaneensa hankittua rahoituksen kaupungilta ja joiltakin yhdistyksiltä kyseisiä koulutuksia varten. Samoin hän on hankkinut erillisrahoitusta järjestääkseen kotokoulutuksia vastaavia kursseja myös muiden kansallisuuksien edustajille, mutta niitä ei virallisesti kuitenkaan katsota ”oikeiksi” kursseiksi.


 
Saksan kieltä opiskelemaan haluavat ilmoittautuvat kursseille itse. Ensin heille pidetään alkukartoitus. Kun pyysimme saada nähdä, millainen, totesimme keskenämme, että olemme todella paljon edellä alkukartoitustemme kanssa Suomessa, mikäli meille näytetyt lomakkeet ovat koko totuus asiasta täällä. Ja kuitenkin emäntämme tuntui olevan kovin ylpeä siitä, että kaikki on ”standardisiert” ja mitään ei tehdä ilman, että siihen on valmis oheistus ja ohjelma.  Paperissa kysyttiin nimeä, latinalaisten aakkosten osaamista, syntymäaikaa, koulutushistoriaa, tutkintoa, kielitaitoa ja kauanko on ollut maassa. Ja kyllä ne paperit kaikesta päätellen olivat alkukartoituslomakkeita, koska emännän poistuessa välillä jonnekin pahaa oloa valitellen, varovasti vilkuilimme pöydällä olevaa kasaa ja totesimme, että siinä on kyseisiä lomakkeita täytettynä ja niiden yläreunassa luki arvio siitä, sijoitetaanko kyseinen henkilö nopeasti tai hitaasti oppiviin, aloittaako alusta vai onko jo osaamista. Johtajatar kertoi alkukartoituksen olevan tarpeen myös siksi, että jokunen maahanmuuttaja on tullut esittämään kielitaitonsa A1-tason todistuksella. Testin tuloksen jälkeen huomataan saksan kielen olevan 0-tasolla ja todistus on ostettu jostain matkan varrelta.


 
Mikäli henkilö on primääri- tai sekundäärilukutaidoton, hänet ohjataan ensin lukutaitokurssille (Alfabetisierung), sen jälkeen valmistavaan ja vasta sitten kotokoulutukseen, jos hänelle sellaiseen paikka aukeaa. Kaikki koulutukset esitellään opiston esitteessä ja niihin voi siis hakeutua kuka tahansa. Koko kotoutumiskoulutus kestää 660 tuntia, josta on 600 tuntia saksaa ja 60 tuntia yhteiskuntatietoutta. Yhteiskuntatietouden jälkeen henkilön pitää osallistua kansalaistietouden testiin (Einbürgerungstest), joka pitää kansalaisuutta hakiessa olla suoritettuna. Kotoutumiskoulutukset on jaettu kuuteen eri moduuliin. Kukin moduuli kestää viisi viikkoa, 5-6 tuntia/päivä. Moduulin jälkeen on testi. Moduulin aikana käsitellään yksi oppikirja, jonka jokainen opiskelija ostaa itse. Oppikirjoja tulee siis hankittavaksi kaikkiaan 6 kappaletta. Oppikirjana käytettiin todella pätevän näköistä kirjaa nimeltä ”Schritte Plus” ja samaa sarjaa näytti olevan myös lukutaitokoulutuksen kirja. Pirjo totesi, että jos opettaisi vielä saksaa jossakin jollekin, hankkisi kyseiset kirjat opetuskäyttöön. Tietyille ammattiryhmille järjestetään vielä täydentäviä ammatilliseen osaamiseen liittyviä saksan kielen koulutuksia B2-tasolle.


 
Kansalaisopiston opettajille maksetaan palkkaa 23 €/oppitunti ja yksi opetuskokonaisuus on aina 2x45 min kuten Suomessakin kansalaisopistoissa. Ja aiemmin kuultu vahvistui: kotokoulutusten opettajiksi kelpaavat vain BAMF:n hyväksymät, mutta muilla kursseilla voi olla muitakin opettajia.

 

Keskustelun jälkeen pääsimme tutustumaan oppilaitoksen tiloihin. Kävimme lukutaidottomien kurssilla, jossa opettajana oli itsekin maahanmuuttajana Saksaan saapunut henkilö. Kysyimme häneltä, onko hän saksan kielen opettaja ja hän kertoi, että on käynyt vain täydentävän koulutuksen lukutaidon opettamiseksi ja että hän ei voi opettaa mitään muuta kuin kirjaimia ja alkeislukutaitoa. Pirjo kyseli häneltä opetusmetodeista samaan aikaan kun Jaana jututti opiskelijoita. Opettaja oli silmin nähden vaivaantunut ja koitti kovasti selittää, että tänään on vain kertausta ja normaalisti hänellä on kyllä mukana kuvamateriaalia. Luokassa ei nimittäin ollut pienen vihreän liitutaulun lisäksi mitään muuta materiaalia.

 

Lukutaitoryhmän opiskelijoita

 


Yhden kotokoulutusryhmän opiskelijat selvästi arastelivat puhumista, vaikka heille oli tulossa B1-tason testi lähiaikoina. Lukutaitoryhmässä käytiin aivan samanlaista keskustelua kuten meilläkin Sataedussa johtajan infottua heille kesäkuussa alkavasta uudesta koulutuksesta: missä uusi kurssi on ja miksi se ei ole perjantaisin, millä bussilla pääsee kouluun, mistä kirjat, kuka maksaa, kuka pääsee…


 


Viimeisessä luokassa pääsimme hetken aikaa istumaan muun ryhmän mukaan ja kuuntelemaan kuunteluharjoitusta, jonka jälkeen piti vastata oikein muutamiin kysymyksiin. Aivan samanlaista meininkiä siis kuin meilläkin. Eroja tosin löytyi myös: luokkahuoneet olivat pääosin erittäin vaatimattomasti kalustettuja, vain pieni vihreä liitutaulu. Yhdessäkään luokassa ei ollut tietokonetta eikä dataprojektoria, dokumenttikamerasta puhumattakaan. Opettaa voi siis ilman kaikenlaista viimeisintä tekniikkaakin, vaikka toki se joskus helpottaa. Ja kun oppilaat ostavat itse kirjat, ei rahaa tarvitse varata kopiointikuluihin ja siihen valtavaan paperimäärään, jota meidän kouluttajat opiskelijoille suoltavat. Meillä oli kaikin puolin hyvin kotoisa olo keskellä lukutaito- ja kotoutumiskoulutuksia. Iloisia opiskelijoita lukuisista eri kulttuureista, käytäväpalaveria opiskelijan poissaoloista, seuraavien koulutusten suunnittelua, tauolla ja tunneilla olevia kielikouluttajia kahvikuppien kanssa ja kouluttajia, jotka jalkautuvat opettamaan saksaa eri paikkoihin Wasserburgin alueella.


 
Tutustumiskäynnin jälkeen pääsimme vielä kävelemään idyllisen Wasserburgin vanhaan kaupunkiin kapeille kujille auringonpaisteessa.

 

Tarina jatkuu huomenna Rosenheimista. Vieläkö jaksat lukea seuraavankin osan?