SAKSA MAAHANMUUTTAJAN KOHDEMAANA, osa 4. - Stuttgart – kunnallista kotouttamista

03.05.2016 20:44 -- jaamak

Stuttgart


Pitkäkin matka päättyy joskus ja ensimmäisen kerran lukuisien juna-/porrasnostojen jälkeen eräs nuorehko mieshenkilö tarjoutui auttamaan Pirjon laukun ulos junasta. Mies näki varmaan Pirjon epätoivoisen ilmeen. Saksalaisissa junissa ei tunneta matalia, laiturin tasolla olevia oviaukkoja. ”Steine da drin?” oli kommentti, kun laukku oli maassa. Olisi pitänyt vastata, että tieto painaa, mutta nasevat vastaukset keksii aina vasta jälkikäteen.

 

Stuttgart on kaupunki, jonka mainitaan olevan kunnallisen kotouttamisen mallipaikkakunta koko Saksan laajuisesti. Kaupungin kaikista asukkaista 40 %:lla on maahanmuuttajatausta, lapsista jopa 58 %:lla. Nk. Stuttgartin malli sai alkunsa vuonna 2005. Mallin erityisyys on siinä, että kaupunki tarjoaa omia koulutuksia kaupunginosittain niille, jotka eivät pääse virallisiin koulutuksiin. Kaupungin keskustaa halkoo pitkä kävelykatu ja sitä pitkin kulkiessa asian voi kyllä omin silmin täälläkin todeta. Toisaalta huomiota herättää Duisburgin jälkeen sekin, että luomusaksalaisia näkyy seassa huomattavasti enemmän. Virallisten kotokoulutusten lisäksi Stuttgart tarjoaa kaupungin omia saksan kielen kursseja ja heillä on useita eri kehittämisohjelmia, esimerkiksi ”Mama lernt Deutsch” (Äiti opiskelee saksaa). Koulutusta annetaan erikseen myös luku- ja kirjoitustaidottomille. Kaupungin järjestämät kurssit toimivat varsinaiseen kotokoulutukseen valmistavana opetuksena ja antavat hyvän pohjan kielenoppimiselle. Kuka tahansa maahanmuuttajataustainen voi osallistua, myös turvapaikanhakijat, jotka ovat rekisteröityneet Stuttgartissa, mutta joilla ei ole lupaa osallistua virallisiin kotokoulutuksiin. Keskeisellä paikalla kävelykadun varrella sijaitsee ”Clearingstelle sprachliche Integration”, joka myöntää lupia osallistua koulutukseen, neuvoo ja opastaa useilla eri kielillä. Turvapaikanhakijalla on mahdollisuus osallistua kahteen 100 tunnin koulutukseen ja yhden koulutuksen hinta (omavastuuosuus) on 20 euroa. Koulutuksissa tavoitellaan taitotaso A1-A2 ja käsitellään kielen perusteita.

 

Piknik naisten kesken Stuttgartin puistossa

 


Kun henkilö pääsee ns. normaaliin kotoutumiskoulutukseen, hän maksaa osallistumisestaan 1,20 €/h, mutta maksusta voi tietyissä tapauksissa saada myös vapautuksen.  Akateemisesti koulutetuille on omat kurssinsa, kuten jo BAMF:ssa kuulimme. Tällaiseen koulutukseen pitää osallistua kahden vuoden sisällä maahan saapumisesta tai välittömästi oleskeluluvan saamisen jälkeen. Koulutus on ilmainen ja on tarkoitettu alle 30-vuotiaille akateemisen loppututkinnon omaaville. Ei siis enää mitään mahdollisuutta päästä mukaan J. Ei silti, eihän meillä olisi tarvettakaan. Tosin saksalaiset isäntämme ovat kovin eri tavalla arponeet meille kielitaitotasoja ja lopuksi kuitenkin (huolimatta heikosta numeraaliarvioinnista) aina kysyvät syytä siihen, että miksi puhumme niin hyvää saksaa…


Stuttgartissa ”Clearingstelle sprachliche Integration” neuvoo ja opastaa maahantulleita, jo pidempään maassa asuneita ulkomaalaisia, turvapaikanhakijoita, työvoimatoimistojen asiakkaita, ohjaa tarvittaessa myös kielitesteihin. Lisäksi kaupunki tarjoaa erityisneuvontaa monikielisille perheille ja perheiden kanssa työtä tekeville viranomaistahoille. Monikielisyys halutaan nähdä mahdollisuutena.
Stuttgartin kaupungilla on omat kotouttamiseen liittyvät www-sivut, joiden kautta voi löytää lisää tietoa ja esitteitä: http://www.stuttgart.de/integration

 

Harjoittelimme selfien ottoa Stuttgartin uuden linnan edustalla. Kumpi on kumpi?

 

***

Stuttgartissa emme testanneet taksinkuljettajan toimintavalmiuksia, sen sijaan lipunmyyjä osoittautui tällä kertaa ystävälliseksi. Pieni kommellus tuli siitä, että hän möi meille ensin liian kalliit liput ja sitten rahan takaisin palauttaminen kortille ei meinannutkaan onnistua ihan helposti. Toivottavasti kuitenkin, sillä asian pääsee tarkistamaan vasta kotona. Hotellihuone oli pieni ja huonosti valaistu. Tyhjässä baarikaapissa oli parempi valo kuin huoneessa, mutta kumpikaan meistä ei kuitenkaan yrittänyt mahtua kaapin hyllylle kirjoittamaan, vaikka huono kattovalaistus häiritsikin. Jaana yritti taas kovasti saada blogia matkaan, mutta perjantaina illalla ei toiminut Sataedun sivut, ei myöskään Sataedun sähköposti. Ensimmäisen osa matkakertomustamme saimme sen vuoksi nettiin vasta lauantaiaamuna. Saksalaisissa junissa nettiyhteys on tarjolla vain ensimmäisessä luokassa matkustaville, joten junasta ei pysty asioita hoitamaan.