SAKSA MAAHANMUUTTAJAN KOHDEMAANA, osa 2. - Ammatillisen osaamisen tunnistamisen ja tunnustamisen mahdollisuuksia Saksassa

01.05.2016 21:46 -- jaamak

Nürnbergistä Düsseldorfiin


Aamun herätys klo 4.45. Nopea valmistautuminen ja asemalle. Onneksi Saksassa on tuoreita täytettyjä leipiä kojuissa joka kulmassa. Vaatimattoman hotellin aamiainen jäi siis näkemättä. Juna kohti Düsseldorfia lähti matkaan klo 6. Frankfurt am Mainin jälkeen tuntui siltä, että kuljettaja lisäsi pökköä pesään oikein reilumman kanssa ja juna kiisi halki auringonvalossa kylpevien rypsipeltojen, kukkuloiden ja pienien kylien. Siellä täällä, mitä omituisimmissa paikoissa yleensä ratojen ja teiden välisillä joutoalueilla, näkyi pieniä siirtolapuutarhoja (Schrebergarten). Kovin ovat tonttimaat pieniä ja mökkiset kiinni toisissaan.


Pirjo kirjoittaa blogia junassa. Parhaimmillaan juna kiisi 298 km/h.

 

Junalippuja ostaessamme päätimme investoida ”junakorttiin” (Bahn-Karte), jolla saa 25 % alennusta kaikista junalipuista. Kortti maksoi 19 euroa per henkilö ja investointi toi takaisin jo hintansa verran Düsseldorfin lipuista. Korttia ostaessa piti veikata, mikä maa voittaa jalkapallon EM-mestaruuden. Oikein veikanneiden kesken arvotaan, kuka saa elokuun ajan matkustaa Saksassa ilmaiseksi junalla. Siis koko kuukauden Saksaa ristiin rastiin. Jos jompikumpi meistä voittaa … täältä tullaan Saksan rautatiet! Junamatka sujui rattoisasti raporttia kirjoitellen ja maisemia välillä katsellen. Koska aikataulu Düsseldorfin kohteeseen ehtimiseksi oli aika tiukka, päätimme tutkia, millaisia ovat Nordrhein-Westfalenin taksinkuljettajat. Kovalla kiireellä taas suhattiin vartin automatka, melkein yksi mummo kumoon, mutta muuten lähes aikataulussa tapaamaan Peter Dohmenia, joka on osalle sataedulaisista tuttu muista projekteista.


Kyseessä oli siis Westdeutscher Handwerkskammertag (https://www.whkt.de/index.php?id=24). Peter oli järjestänyt meille kiireisen päivänsä keskelle puolentoista tunnin mahdollisuuden tapaamiselle. Asiaa oli paljon ja paljon jäi kertomatta ja kysymättä, mutta seuraavassa pääkohdat erittäin mielenkiintoisesta ja antoisasta tapaamisesta:


Peter Dohmen otti meidät vastaan ja alussa ihaili laatimaamme ohjelmaa. Hänen mielestään se on sisällöltään ja vierailukohteiden puolesta hyvin vaikuttava. Peter ihmetteli, miten oli mahdollista, että pääsimme edellisen päivän kohteeseen, johon Pirjo totesi vain rohkeasti kirjoittaneensa sinne sähköpostin ja pyytäneensä tapaamista, mikä sitten järjestyi.

 

 

- Handwerkskammereita (vapaa suomennos: käsityöläiskamari, jatkossa lyhenteellä HWK) on Saksassa 7 ja niissä on 1580 yritystä osallisena. Eri organisaatioita ovat kauppakamarit (Industrie- und Handelskammer), jotka vastaavat tietyistä ammateista.
- Düsseldorfin HWK on osavaltion alueella katto-organisaatio, jolla on paljon yhteyksiä eri puolille ja myös suorat kontaktit ministeriöihin.
- Saksa tarvitsee työvoimaa, käytännön töiden tekijöitä. Nuoret haluavat opiskella, monikaan ei halua tehdä työtä käsillään, joten maahanmuuttajia ja heidän osaamistaan tarvitaan.
- Koulutettujen ammattilaisten osaaminen halutaan selvittää ja heidän halutaan töihin, ei ala-arvoisiin hanttihommiin, vaan ”oikeisiin töihin”.
- HWK:n tehtäviin kuuluvat myös nuorten ammatillinen koulutus, ulkomaisten tutkintojen arviointi, jatko- ja täydennyskoulutusten tarjoaminen, yritysneuvonta ja ammatillinen täydennyskoulutus.
- Vuonna 2005 annettiin laki osaamisen tunnistamisesta ja tunnustamisesta ja sen johdosta perustettiin IQ-Netzwerk –verkosto, johon alussa osallistui 150 projektia ympäri Saksaa. Tällä hetkellä osallistujia on noin 400.
- Maahanmuuttajille on tehty konkreettisia, monikielisiä esitteitä siitä, miten ja missä he saavat tutkintonsa ja osaamisensa rinnastettua.
- Osaamisen rinnastamisen askeleet saamastamme esitteestä käännettynä (esitteen teksti kursivoitu, muu osa lisättynä keskustelun perusteella):

  1. Jos haluat työskennellä Saksassa, sinun pitää saada tutkintosi rinnastettua. Jos haluat päästä opiskelemaan jotakin uutta ammattia/vaihtaa alaa, pitää olla aiemmasta ammatista ensin kisällin tutkinto ja sen jälkeen mestarin tutkinto. Ilman mestarin tutkintoa ei ole mahdollista päästä vaihtamaan alaa. Osaamisen tunnistaminen ja rinnastaminen voidaan aloittaa jo siinä vaiheessa, kun henkilö on turvapaikanhakijana. 
  2. Rinnastamisen jälkeen sinulla on paremmat mahdollisuudet työllistyä. Säännellyissä ammateissa (esim. lääkäri ja opettaja) ei voi toimia, ennen kuin tutkinto on rinnastettu ja on saanut luvan työskentelyyn. 
  3. Myös muissa ammateissa osaamisen tunnistaminen auttaa saamaan paremmin työtä. 
  4. Jätä anomus HWK:lle tai muulle viranomaiselle. Osaamisen tunnistamisen ja rinnastamisen suorittavia tahoja on useita ammattialasta riippuen ja käytännöt vaihtelevat eri osavaltioissa. 
  5. Osaamisen tunnistaminen maksaa. Voit saada kuitenkin avustusta valtiolta. Toimenpide maksaa 400-600 euroa, mutta HWK:t voivat maksaa osallistujan puolesta. Myös työvoimaviranomaiset voivat rahoittaa. Myös jotkut kolmannen sektorin tahot rahoittavat. 
  6. Vaikka sinulla ei olisi todistuksia tai dokumentteja, sinua autetaan silti. Jos todetaan, että täydentävä koulutus on tarpeen, IQ Netzwerk voi rahoittaa tarvittavan koulutuksen, maksaa myös muita kuluja, jotta koulutukseen pääsy varmistuu (esim. matkakulut, asumiskulut koulutuspaikkakunnalla, todistusten käännökset, tarvittavan kielikoulutuksen, materiaalit, rokotuskulut, kaikki sellaiset kulut, joita syntyy siitä, että henkilö osallistuu ammattiaan täydentävään koulutukseen työllistyäkseen Saksassa). 
  7. Jos osaamistasi ei voida kokonaan rinnastaa, voit päästä täydentävään koulutukseen tai työharjoitteluun täydentämään osaamistasi. Netistä löytyy sivusto (Anerkennung in Deutschland), jossa voi selvittää minkä tahansa ammatin kohdalta, mitä kyseinen nimike vastaa Saksassa, voidaanko rinnastaa, millaista täydennyskoulutusta ja missä tarvitaan. Viranomaistahoille on oma portaalinsa, johon on esimerkinomaisesti koottuna vaikeita ja hankalia tapauksia sekä niiden ratkaisuita. Jos osaamista ei pystytä lainkaan tunnistamaan, henkilölle laaditaan henkilökohtainen koulutussisältö ja hänet valmennetaan kisällikokeeseen. Osaaminen voidaan tunnistaa myös yksilöllisesti ilman koetta, jolloin henkilö saa samat oikeudet jatkaa opintoja kuin varsinainen kisälli, vaikka ei saakaan todistusta suoritetusta kisällikokeesta.

 

- Osaamisen tunnistamisen tuloksia voi olla kolme erilaista: a) Ulkomainen tutkinto/osaaminen rinnastetaan sellaisenaan. b) Osaaminen on osittain samaa, mutta jotakin pitää täydentää. c) Ei vastaa laisinkaan ja tapaus voidaan jättää tutkimatta.
- Vuonna 2012 anomuksia jätettiin 40 000 ja näistä 2-3 % hylättiin, 75 %:ssa kyse oli säännellyistä ammateista, 25 % vaati täydennystä.
- Työvoimaviranomaisia on kahdenlaisia: Agentur für Arbeit vastaa henkilöistä, jotka ovat max 12 kk työttömänä. Sen jälkeen he siirtyvät Jobcenterien asiakkaiksi. Kaikki sosiaaliavustuksella elävät ovat automaattisesti Jobcenterien asiakkaita.
- Käsityöammateissa ei ole määriteltyä kielitaitotasoa toisin kuin säännellyissä ammateissa, esim. opettajilta ja lääkäreiltä vaaditaan C1-kielitaitotasoa.
- HWK:n tutkintojen rinnastamiseen ja osaamisen tunnistamiseen käytetty raha tulee 50 % ESR-rahana ja 50 % kansallisena rahana. Vuoden 2016 määrärahoista huhtikuun loppuun mennessä on käytetty jo 60 %.
- HWK:t voivat käyttää kouluttavina tahoina mitä tahansa osaavaa tahoa, mutta työvoimaviranomaiset voivat ostaa toimenpiteitä vain laatusertifioiduilta oppilaitoksilta ja muilta tahoilta. Pelkkä oppilaitoksen laatusertifiointi ei riitä, vaan suoritettavalla yksittäisellä toimenpiteellä itsellään pitää myös olla laatusertifikaatti, mikä maksaa aikaa ja rahaa. Sen vuoksi HWK:n kautta järjestetyt toimenpiteet ovat helpompia, halvempia ja nopeampia.

 

***

Tapaamisen jälkeen päätimme kävellä takaisin keskustaan. Tunnin kävelemisen jälkeen, taas tiedosta lisää painoarvoa saaneet reput selässämme, olimme melkein rautatieasemalla ja siinä vaiheessa alkoi nousta mieleen haave maistuvasta lounaasta. Päätimme kokeilla thaimaalaista ravintolaa ja onnistuimme lounaspaikan valinnassa erinomaisesti: ruoka oli äärettömän maukasta. Syötyämme jatkoimme matkaa kohti rautatieasemaa. Koska sisäisen navigaattorimme karttoja ei ole hetkeen päivitetty Düsseldorfin osalta, reitin uudelleen arvioimisen jälkeen totesimme, että tulipa vielä noin puolen tunnin lisäkierros kaupungilla muutaman korttelin ympäri. Kysyimme neuvoa vastaan tulleelta tytöltä ja hän lähti kävelemään edellämme asemaa kohti. Kyseessä oli ulkomaalaistaustainen, heikosti saksaa osaava. Huomio, jonka olemme toistaiseksi tehneet: emme ole kertaakaan vielä onnistuneet kysymään neuvoa saksalaiselta, vaan aina meitä neuvovat muualta tulleet. Lopulta kuitenkin löysimme asemalle, jossa toisen, asiakaspalveluun erikoistuneen verrokkiryhmän jäsen (lipunmyyjät saksalaisella asemalla) teki parhaansa antaakseen meille ansioituneen kuvan yrmeästä ja elämäänsä kyllästyneestä myyjättärestä. Saimme kuitenkin liput Duisburgiin menevään paikallisjunaan. Tai ehkä yrmeys johtui siitä, että meillä oli liian yksinkertainen kysymys. Duisburg on vain 15 minuutin junamatkan päässä Düsseldorfista, joten tehtävän suorittaminen meni myyjältä selkäytimellä eikä vaatinut suurta keskittymistä palvelemiseen.


Meille sen sijaan hieman puutteellisesti annetut ohjeet aiheuttivat sen, että kiipesimme ensin melko korkeat portaat valtavan painavien matkalaukkujen kera ylös ja sitten taas alas ja toiselle raiteelle, kaikki löytämämme hissit kun olivat ”defekt” tai ”ausser Betrieb” eli poissa käytöstä. Duisburgiin kuitenkin pääsimme ja alkuillan ihmettelimme ihmisvilinää keskustan kävelykadulla. Katukuva on muuttunut viime aikoina huomattavasti. Maa on Saksa, mutta tummahipiäisten arabimaista tulleiden maahanmuuttajien määrä on huomattavan suuri – jopa 2/3 vastaantulijoista tuntuu olevan muita kuin ”aitoja saksalaisia”. Suunnittelemme spontaania empiiriistä tutkimusta kadulla ja haastattelukysymyksetkin on jo mietitty. Katsotaan, missä kaupungissa pääsemme sen toteuttamaan. Eräällä kadulla olisi ollut kielikoulu, jonka mainos lupasi käännösapua mistä tahansa maailman kielestä. Olisimme menneet pyytämään pääsyä illaksi mukaan alkeisryhmään, mutta ovet olivat lukossa. Raskas työ vaatii hyvin ansaittua huvitusta aina välillä, joten suklaalevyt kainalossa marssimme takaisin hotelliin kirjoittamaan kuluneesta päivästä tätä raporttia, jonka juuri olet lukenut.

 

 

Pirjon kirjoittaessa muistiin päivän tapahtumia Jaana muokkasi blogia nettiin ensimmäisestä osioista ja kuten niin monesti tietokoneiden ihmeellisessä maailmassa käy, juuri ennen viimeistä ”tallenna”-komentoa kaikki tehty työ katosi bittisaasteena avaruuden kiertoradalle saavuttamatta milloinkaan kiinnekohtaansa Sataedun nettisivuilla. Huomenna uusi yritys. Toivottavasti pysyit mukana, sillä huomisen aiheena on tapaamisemme Duisburgissa ja sen mielenkiintoinen anti.


Mitä olemme oppineet? Kaiken kaikkiaan sekä eiliseltä että tämän päivän tapaamisen jälkeen meille jäi sellainen vaikutelma, että Saksassa maahanmuuttajat on otettu ja otetaan aivan eri tavalla vastaan kuin Suomessa. Heidän osaamisensa halutaan heti hyötykäyttöön ja heidät halutaan työvoimaksi. Ihmisiä ei makuuteta vastaanottokeskuksissa odottamassa, vaan heidät lähetetään oppimaan kieltä ja kulttuuria. Käytännön työtehtävissä (rakennuksilla, siivouksessa jne.) ei vaadita kielitaitoa, vaan ammatillista osaamista. Työllistyminen Saksassa on helpompaa kuin Suomessa. Saksalainen osaa hyödyntää myös EU-rahaa aivan eri tavalla kuin mitä Suomessa tehdään.

 

Kuvassa osa tiedonmurusista (kiloista), joita olemme mukaamme saaneet.