SAKSA MAAHANMUUTTAJAN KOHDEMAANA, osa 1. - Miten kotouttaminen hoidetaan tehokkaasti ja muita mielenkiintoisia tarinoita Saksanmaalta

30.04.2016 11:21 -- jaamak

Ketkä ja miksi juuri Saksaan opintomatkalle?

 

Pirjo Raunio, koulutuspäällikkö, opintoala Startti
Jaana Mäki, tiiminvetäjä, opintoala Startti

Opintomatkamme (26.4.-9.5.2016) tarina on pitkä ja polveileva. Parhaimman kokonaiskuvan matkastamme saat, kun luet kaikki blogin osat. Tervetuloa mukaan!

 

Saksa on maahanmuuttotyön edelläkävijä Suomeen verrattuna. Lähdimme hakemaan oppia, uusia näkökulmia ja ideoita maahanmuuttajakoulutusten parissa tekemäämme työhön. Kunnianhimoista tavoitettamme, oppia ”kaiken” Saksaan tulevan turvapaikanhakijan kotoutumis- ja kotouttamispolusta, pidettiin ensimmäisessä vierailukohteessamme ehkä hieman huvittavana. Kokonaisuus kun on sen verran laaja, ja käytänteet saattavat vaihdella osavaltioittain. Siksi kahden viikon ohjelmamme käsittikin vierailuja kahdessa eri osavaltiossa, Etelä- ja Länsi-Saksassa sekä eri tahoja. Saadaksemme mahdollisimman kattavan kuvan viranomaisten tekemästä kotouttamistyöstä vierailimme mm. kahdessa maahanmuuttovirastossa, ammatillisessa oppilaitoksessa ja kielikouluttajien luona.

 

Halusimme saada vastauksia mm. seuraaviin kysymyksiin: millaisia kotoutumiskoulutukset ovat Saksassa? Kuka rahoittaa ne ja miten kotoutumiskoulutuksiin pääsee? Millainen prosessi maahan tullutta turvapaikanhakijaa kohtaa ja mitkä ovat kotouttamistyön eri vaiheet? Miten ulkomailla suoritettu ammatillinen tutkinto voidaan tunnustaa ja tunnistaa Saksassa? Ensimmäinen vierailukohteemme ”huipulta” eli Nürnbergin maahanmuuttovirasto antoikin meille laajan kokonaiskuvan viranomaisten tekemästä kotouttamistyöstä. Näiden tietojen pohjalta oli hyvä jatkaa muihin vierailukohteisiin tarkentavien kysymysten kanssa. Matkalla saimme myös kerrata kielitaitoamme, sillä hoidimme kaikki vierailut saksaksi, natürlich. Lukuun ottamatta Düsseldorfin ja Duisburgin vierailukohteita, oli Pirjo laatinut ohjelman meille kahdeksi viikoksi.

 

Yli 80 miljoonan asukkaan Saksaan tuli vuonna 2015 yli miljoona turvapaikanhakijaa, Suomeen noin 32 000. Millaisia keinoja Saksalla on selvitä maahanmuutosta?

 

Helsingistä Müncheniin

Lähdimme matkaan tiistaina 26.4.2016 kumpikin tahoillamme, Jaana Porista Onnibussilla Helsinkiin ja Pirjo Tampereen kautta junalla. Lufthansan lento Müncheniin lähti Helsingistä klo 19.25 ja saapui Münchenin lentokentälle paikallista aikaa klo 21, mikä Suomen ajassa tarkoittaa tuntia myöhempää ajankohtaa. lento sujui mukavasti elämäkertoja, reissukokemuksia ja Saksan politiikkaa pohtien. Matkan varrella tuli todistettua se, että aurinko on sittenkin olemassa edelleen: pilvien päällä paistoi niin kirkkaasti ja kauniisti!


Lentokentälle saavuttuamme totesimme olevamme päivän matkustamisesta niin uuvuksissa, että emme lähteneet etsimään hotellille vievää bussia, vaan turvauduimme taksin kyytiin. Taksinkuljettaja oli (kuten melkein kaikki taksit Saksassa nykyisin) paikallinen maahanmuuttaja, joka ajotyylistä päätellen luuli edelleen ajavansa jossakin Aasian suurkaupungin kiireessä mutkat suoraksi – kuin kiihdytyskisassa. Matka hotellille oli onneksi melko lyhyt. Taksin mittari näytti hinnaksi 10,90 €, mutta kuljettajapa päätti pyytää 12,10 €.  Jotakin nappia painamalla hän sellaisen hinnan sai näyttöönsä väläytettyä. Pirjo kaivoi pussistaan kaksi 10 € seteliä ja kymmensenttisen, johon kuljettaja totesi aika heikolla saksalla: ”Pitääkö tästä antaa takaisin?” Siihen Pirjo: ”Totta kai. Kahdeksan euroa.” Kuljettaja kaivoi vastentahtoisesti eurot pussistaan, tyrkkäsi ne kouraan ja sanaakaan sanomatta kaasutti tiehensä renkaat sauhuten.

 

Hotelli Novotel osoittautui oikein siistiksi ja asialliseksi ja seuraavan päivän aikataulut valmiiksi setvittyämme päätimme uinahtaa.

 

Münchenistä Nürnbergiin

Keskiviikkoaamuna 27.4.2016 herätys oli klo 6.30, mutta tavoistaan poiketen Pirjo oli tikkana hereillä jo klo 6.20. Aamutoimet suoritettiin nopeasti ja sitten testaamaan, onko hotellin mainos oikeassa ja aamiainen ”üppig und ausgewogen” kuten siitä kerrottiin. Ruokasaliin saavuttuamme totesimme asian näin olevan ja kuvut täynnä suuntasimme matkamme kävellen kohti S-Bahn –asemaa. Seisakkeella emme ehtineet etsiä lippuautomaattia, kun juna jo tuli, joten ei muuta kuin kyytiin siinä toivossa, että käry ei käy. Suunnittelimme erilaisia taktiikoita, mitä selitämme tai miten vaikenemme/puhumme vain suomea/ruotsia/kökköenglantia, jos tarkastaja iskee kimppuun. Noin 45 minuutin matka sujui kuitenkin häiriöittä. Noteerasimme, että kevät on täällä etelämmässä pidemmällä kuin Suomessa: puissa on lehtiä, ruoho vihertää, rypsi kukkii, kukkivat puut ovat kukassa – ja kaiken tämän koreuden päälle oli yöllä satanut lunta. Jotakin hyvin kotoistakin siis tässä Saksan keväässä, sillä räntäsateen keskeltähän me tänne lähdimme.

 

Päärautatieasemalle saavuttuamme ostimme liput Nürnbergiin lähtevään junaa, joka lopulta hieman myöhässä saapui. Aikamme odoteltuamme junan saapumista ja kilpailtuamme saksalaisten kanssa siitä, kuka menee kapeaa käytävää ensin ja mihin suuntaan isojen laukkujen kanssa, löysimme paikkamme. Konnarisetä kuulutti, että juna on myöhässä ja jokin tekninen ongelma vielä haastaa. Nyt kuitenkin olemme matkalla kohti ensimmäistä tutustumiskohdetta, mikä on Bundesamt für Migration und Integration (http://www.bamf.de/DE/Startseite/startseite-node.html) ja siellä odottaa kahden ja puolen tunnin esittely.

 

Saavuimme Nürnbergiin noin puoli tuntia alkuperäisestä ajankohdasta myöhässä, joten päätimme ottaa asemalta taksin, koska emme olleet ihan varmoja, miten pitkä matka hotellille olisi. Koska taksien käyttämisestä näyttää tulevan lähes päivittäistoiminta, teemme siitäkin pienimuotoista vertailevaa tutkimusta. Tällä kertaa kuljettajaksi valikoitui natiivisaksalainen, joka hyvin yrmeästi totesi Jaanan ilmoitettua meidän osoitteen, että ”olisitte voineet kävellä, se on ihan tuossa kulman takana”. Ai jaa, no emme tienneet. Setä vei meidät kuitenkin vähän sinne päin ja tipautti kadun varteen, jossa hetken ihmetellen pyörähtelimme ympäriinsä hotellia etsien. Hotelille johtavan katukyltin kohdalta suunnistimme kävelykadulle, josta majapaikka sitten löytyikin. Seuraavana aamuna totesimme, että taksit kyllä ajavat tuota kävelykatua pitkin, mutta meidän kuljettajamme oli ilmeisesti lyhyestä matkasta niin suivaantunut, että halusi pudottaa meidät nopeasti pois kyydistä.

 

Hotelli Continental – netistä etukäteen varattu halpa majapaikka aivan ydinkeskustassa – oli joskus ollut ”mannermainen”, mutta päivitys oli jäänyt tekemättä. Ensimmäinen ajatus heti ulko-oven avaamisen jälkeen oli: tämänkaltaisen olen nähnyt Ketussa, Derrickissä ja muissa saksalaisissa krimeissä. ”Hier ist jemand umgebracht worden”… Huone oli imuroimatonta latti-aa lukuun ottamatta yhden yön nukkumiseen ihan ok. Jätettyämme tavarat hotellille suuntasimme takaisin asemalle ja seuraavalla taksilla vierailukohteeseen. Tälläkin kertaa kuljettaja oli natiivisaksalainen pienellä, hieman epäsiistillä autolla, jollaisella Suomessa tuskin saisi taksia ajaa. Kuljettaja (jolla oli pitkät epäsiistit, rasvaiset hiukset) laittoi heti soimaan itämaisen kuuloista musiikkia ja hörppäili teetä ajamisen ohessa. Hän oli kuitenkin epäsiististä olemuksestaan huolimatta ystävällinen.

 

Pääsimme kohteeseen ”Bundesamt für Migration und Integration”. Sinnepä ei käveltykään noin vaan sisään. Ilmoittautuminen porttivahdille, joka halusi henkilöllisyyden ja passin numeron. Lupalaput saatuamme pääsimme lukitusta portista sisään odottelemaan herra Reimannia, joka ystävällisesti oli lupautunut meidät vastaanottamaan. Paikalle saapui myös pari muuta henkilöä ja parin tunnin ajan saimme kuulla kaiken kotoutumiskoulutuksista ja ammatillisista EU-rahoitteisista kielikoulutuksista Saksassa. Totesimme olevamme paikassa, joka on suoraan Saksan sisäministeriön alainen, Suomen Maahanmuuttovirastoa vastaava, mutta tehtävänkuvaltaan laajempi. Ylin instanssi, jonne kotoutumiskoulutusasioissa ja turvapaikka-asioissa voi päästä. Seuraava taso olisi sitten eri ministeriöt. Että aloitimme huipulta. Mukaamme saimme muutaman kilon esitteitä.

 

BAMF, Nürnberg                                                               Nürnbergin vanhaa kaupunkia

 

Tässä tiivistelmä keskustelusta:
Kotoutumiskoulutukset
Bundesamt für Migration und Integration (BAMF) vastaa turvapaikka-anomusten käsittelystä, kotoutumisesta, kotoutumiskoulutuksista sekä ammatillisista kielikoulutuksista. Koko valtakunnan päävirasto on Nürnbergissä, sivutoimipaikkoja on 24 eri puolilla Saksaa.
- Vuonna 2005 säädettiin nykyinen laki kotoutumiskoulutuksista, aiemmin järjestelmä oli ”kaoottinen”.
- Kotoutumiskoulutusten kielitaitotavoite on sama kuin Suomessa eli B1.
- Koulutuksia on erilaisia:

  • Yleinen koulutus 660 tuntia, josta 600 tuntia saksan kieltä ja 60 tuntia orientaatiota ja kulttuuria. 80 % järjestettävistä koulutuksista kuuluu tähän ryhmään. (Suomessa hidas polku on 2100 tuntia, josta työssäoppimisen osuus on 210 h ja suomen kielen osuus 1347 h, työelämätietous 368 h ja ohjaus 175 h. Peruspolku vastaavasti 1400 h, josta työelämäjakso 210, suomi 805 h, työelämätietous 210 ja ohjaus 175 h.)
  • Luku- ja kirjoitustaidottomille on omat kurssinsa. (Suomessa kesto yleensä kesto 2100 h.) 
  • Muille erityisryhmille on omia kursseja (esim. naiset/vanhemmat, nuorten kotoutuminen, jatkokoulutukseen suuntaava, nuorten integraatio)
  • Yliopistotutkinnon suorittaneille on omat intensiivikurssinsa, joiden kesto on 430 tuntia. Suomessa nopea polku on 875 h, josta työelämäjakso 140 h, suomi 490, työelämätietous 140 h ja ohjaus 105 h.
  • Tukikursseja pitkään Saksassa asuneille, joiden kielitaito ei kuitenkaan ole tarpeeksi kehittynyt ja jotka eivät ole päässeet elämässä eteenpäin
  • Mikäli 660 tuntia ei riitä kielitaidon saavuttamiseen, voi anoa ja päästä täydentävään koulutukseen, jonka kesto on 300 tuntia. Kotoutumiskoulutusta voi kaikkiaan saada siis 960 tuntia enimmillään.

- Kotoutumiskoulutuksen jälkeen tulee osallistua DTZ-testiin: Deutschtest für Zuwanderer. Testin taitotaso on A1-B1. Tavoite on saavuttaa taso B1, mutta jos siihen ei yllä, saa testistä kuitenkin tuloksen omasta taitotasosta ja sen jälkeen voi anoa lisäopetusta (jos siis on käynyt vasta 660 tuntia).
- 35 % saavuttaa tason A2, 5% jää sen alle.
- Kansalaisuushakemus edellyttää testin suorittamista tasolla B1. Ilman sitä ei voi anoa kansalaisuutta. Testi on koko valtakunnassa samanlainen, standardisoitu. Maassa voi oleskella toistaiseksi voimassa olevalla oleskeluluvalla, mutta kansalaisuuta ei saa ilman kielitodistusta.
- Kotoutumiskoulutukseen pääsevät ne, joilla on oleskelulupa. Vuoden maassa oleskelun jälkeen voidaan määrätä kurssille. Jos henkilö tarvitsee sosiaaliavustusta, hänet velvoitetaan osallistumaan kotokoulutukseen. Sellaiset turvapaikanhakijat, jotka tulevat Syyriasta, Eritreasta, Iranista ja Irakista pääsevät heti koulutukseen.
- Koulutuksen rahoittaa ministeriö, mutta jos koulutukseen osallistuu vapaaehtoisesti, osallistujan pitää maksaa omavastuu eli 3,10 €/tunti. Hinta on halvempi eli 1,50 €/h sellaisilla, jotka saavat sosiaaliavustusta.
- Ketkä sitten kouluttavat? Koulutustahoja on erilaisia: kielikouluja, yrityksiä, kansalaisopistoja. Bundesamt myöntää koulutusluvat (Zulassungsverfahren) yleensä kolmeksi vuodeksi kerrallaan, kuitenkin enintään viideksi vuodeksi. Tällä hetkellä koulutustahoja on koko maan laajuisesti 1500. Luvan myöntämisen kriteereinä on suoritukset, luotettavuus ja opettajien kelpoisuus. Koulutuksenjärjestäjäksi haluava taho tekee anomuksen ja anomukset pisteytetään. Koulutusta järjestävä taho huolehtii siitä, että opettajilla on kelpoisuus. Kotouttamiskoulutuksissa opettajien palkka on 22 euroa tunnilta. Mikäli sitä ei makseta, menettää luvan kouluttaa.
- Opettajalla pitää olla korkeakoulututkinnon lisäksi riittävä saksan kielen taito eli todistus C1-tasosta. Saksassa on kolme eri tahoa, jossa kouluttajien kielitaitotaso testataan (Goethe Institut, TELF ja DaF). Kotokoulutuksissa on maanlaajuisesti samat vaatimukset ja sisällöt.
- Kansalaisopistot järjestävät muita saksan kielen kursseja, joiden sisällön ne määrittelevät itse ja opettajina voi olla henkilöitä, jotka eivät täytä kotokoulutusvaatimuksia.
- Opettajat sanovat, että palkka on huono ja monet siirtyvätkin kotokoulutuksista peruskouluihin, koska maahanmuuttajalasten kielenopetuksessa on tarve päteville opettajille ja siellä saa parempaa palkkaa.
- Kotokoulutukseen osallistuvat ”sosiaalitapaukset” saavat rahaa, mutta heidän pitää osoittaa, että osallistuvat. Maksuvapautta voi anoa ja tietyissä tapauksissa omarahoitusosuudesta voi saada takaisin 50 % jälkikäteen.
- Parlamentti ja ministeriö päättävät vuosittaisesta kotoutumiskoulutusten rahoituksesta ja liittovaltion virasto (BAMF) arvioi rahan riittävyyden eri puolilla. Rahoitus kotokoulutuksiin on kasvanut turvapaikanhakijoiden määrän kasvun myötä.
- Jos turvapaikanhakija on jostakin muusta kuin edellä mainitusta neljästä maasta, hän voi osallistua kotokoulutukseen, jos hänellä on omaa rahaa, jolla maksaa. Myös jotkut muut tahot (ns. 3.sektori) voivat tarjota rahoitusta yksittäisille henkilöille.
- Mikäli henkilö on työssäkäyvä, hän voi osallistua osa-aikaisesti koulutukseen.
- Nürnburg on kehittänyt uutta koulutusmallia, jota ollaan levittämässä laajemmin Saksaan: työttömiksi ilmoittautuneet ohjataan heti kotokoulutukseen ja osa koulutuksesta suoritetaan oppilaitoksessa (5 oppituntia aamupäivisin). Iltapäivät ollaan työpajoilla, joissa kevyellä ohjauksella tutustutaan työelämään ja perinteisiin ammatteihin. Suoritetun testin jälkeen on mahdollisuus päästä työelämään. Aiemmin malli on ollut se, että työelämään ja työharjoitteluun pääsee vasta suoritetun kotokoulutuksen jälkeen, johon ei kuulu työharjoittelua.

 

Ammatillisesti suuntautuneet kielikoulutukset
- kyseessä on ns. ”Das grosse zweite Programm” eli suuri toinen ohjelma
- Ammatillisesti suuntautuneet täydentävät kielikoulutukset rahoitetaan ESR-rahalla. BAMF saa ESR-rahoituspotin työ- ja sosiaaliministeriön kautta, jota se jakaa kouluttaville tahoille tietynlaisen kilpailutuksen kautta. Hakijan pitää tehdä muodollinen ”projektihakemus”, jossa tulee käyttää tietynlaista projektikieltä (Antragspoesie). Monet järjestäjätahot ovat liittoutuneet yhteen saadakseen anomuksen paremmin läpi, koska ammatilliset kielikoulutukset vaativat paljon erityisosaamista.
- Ammatilliseen kielikoulutukseen voi osallistua, jos on saanut tason B1 tai on hyväksytysti suorittanut kotokoulutuksen, vaikka taitotaso olisikin jäänyt alle vaaditun. Kaikki eivät kuitenkaan jatka, osa katoaa systeemistä. Kaikilla ei ole kiinnostusta.
- Ammatillinen kielikoulutus kattaa 1260 tuntia maksimissaan, josta 730 tuntia on perinteistä kielenopetusta ja muu osuus tietotekniikkaa, matematiikkaa, yhteiskunta- ja työ-elämätietoutta sekä työharjoittelua.
- Näiden koulutusten jälkeen voi osallistua testiin ja mikäli ei osallistu, saa kuitenkin osallistumistodistuksen.
- Nykyinen rahoitusmalli päättyy 2017 ja sen jälkeen näitä koulutuksia rahoitetaan kansallisella rahalla. Ensi vuosi on ylimenovuosi ja uusi ohjelma alkaa vuoden 2018 alussa. Tällöin ammatillisesti suunnatut koulutukset ohjataan niille, jotka haluavat korottaa B1 tason B2 tasolle, joka käytännössä vaaditaan siihen, että pääsee ammatilliseen koulutukseen. Uusien koulutusten kesto on jatkossa 300 tuntia.

BAMFin vierailun jälkeen kävelimme reippaasti takaisin keskustaan muutaman kilometrin matkan ja sitten syömään vanhaan kaupunkiin 1300-luvulla toimintansa aloittaneeseen Bratwurst-ravintolaan. Ruoka oli hyvää, mutta aika rasvaista…

 

 

Seikkailumme jatkuu seuraavassa osassa. Olethan mukana?

 

 

 

 

 

 

Lisää uusi kommentti