SAKSA MAAHANMUUTTAJAN KOHDEMAANA, osa 10. - Mitä jäi päällimmäiseksi mieleen?

11.05.2016 09:22 -- jaamak

Mitä meille jäi päällimmäiseksi mieleen?

 

Meille oli etukäteen nimetty vastaanottava taho, jonka kanssa meidän oli määrä suunnitella kahden viikon ohjelmamme. Aika pian kävi kuitenkin ilmi, että jos emme itse tartu asiaan, meillä ei ole mitään ohjelmaa, koska kontaktihenkilöllämme ei ollut tarpeeksi kontakteja. Pirjo tarttui asiaan itse ja järjesti kaikki vierailukohteet. Tästä opimme sen, että muualta tulevan lienee helpompi ennakkoluulottomasti kysellä, kun ei osaa pelätä byrokratiaa/isoisten varpaille astumista eikä osaa miettiä, voiko noin suurelta herralta tai rouvalta pyytää audienssia. Ei muuta kuin rohkeasti kysymään. Saksalaiset rakastavat titteleitä ja erityisen suurta arvoa Saksassa saa tohtorin tutkinto. Jopa lentolippua Lufthansalta varatessa voi valita vaihtoehdoksi Frau Dr/Herr Dr. Saattoi olla avain joihinkin syntyneisiin kontakteihin. Matkustimmekin viiden osavaltion alueella ja teimme vierailuja kahdessa osavaltiossa: Baijerissa ja Nordrhein-Westfalenissa.

 

Tutustuminen Saksan maahanmuuttotilanteeseen ja maahanmuuttajien koulutukseen osui ajankohtaan, jolloin ”pahin” oli jo ohitse ja ilmassa toivoa tilanteiden rauhoittumisesta, vaikkakin taustalla ajatus siitä, että ei tämä kaikki tässä vielä ollut. Syksyn 2015 suurimpien pakolaisvirtojen aikana rakennetuista telttaleireistä suurin osa oli jo purettu ja ihmiset siirretty pysyvämpiin majapaikkoihin.

 

Korviinkuultava ero Suomen ja Saksan toimintamalleissa on se, että Saksassa pyritään mahdollisimman nopeaan kielenoppimiseen ohjaukseen ja työllistämiseen. Kaupungeissa ei jäädä odottelemaan virallisten tahojen järjestämien kielikoulutusten riittävyyttä ja toimivuutta, vaan toteutetaan omia malleja ja tarjotaan ihmisille mahdollisuuksia. Neuvontaan panostetaan ja sitä tarjotaan eri tahojen toimesta. Pääsääntöisesti turvapaikanahakijoita ei makuuteta asuntoloissa/keskuksissa odottamassa ”ei mitään”, vaan heidät halutaan saada tuottavaan työhön. Toinen puoli kuvassa on sitten tiettyjen kansallisuuksien täydellinen ”hylkääminen”: mahdollisuuksia ei ole lainkaan niille, jotka tulevat väärästä maasta, jotka ovat ei-toivottuja kansallisuuksia.

 

Kielitaito Saksassa ei tuntunut olevan niin iso kynnys työllistymiseen kuin meillä Suomessa. Toki Saksassakin kotoutumiskoulutusten kielitaitotavoite on B1, ja joihinkin ammatteihin vaaditaan C-kielitaitotasoa, mutta esim. siistijän työhön voi päästä heikommallakin kielitaidolla. Suomessa usein tuntuu, että kaikki vain odottavat maahanmuuttajan saavuttavan maagisen B1-tason, jonka jälkeen työllistyminen on (teoriassa) mahdollista. Meillä aletaan miettiä B1-tason vaiheilla ammatillista koulutusta ja pätevyyksiä. Saksassa tuntui siltä, että maassa pyritään edistämään maahanmuuttajan työhön orientoitumista ja osaamisen tunnistamista aiemmin kuin meillä.

 

Suomessa on julkisuudessakin pohdittu sitä, miksi tänne ei tule syyrialaisia. Meidän tulkintamme matkalla kuullun jälkeen on se, että syyrialaisten ei kannata tulla Suomeen, koska he saavat lähes 100 % turvapaikan Saksasta, pääsevät heti saksan kielen kursseille ja ammatilliseen koulutukseen. Sen sijaan afgaaneilla ei ole Saksassa automaattista mahdollisuutta, vaan he joutuvat odottamaan ja monet saavat hylkäävän päätöksen. Muista Afrikan maista kuin Eritreasta lähtevien ei kannata mennä Saksaan ollenkaan. Somaleilla ei siellä ole mahdollisuuksia. Se lienee syy suureen somalien määrään Suomessa. Pitäisikö siis Suomenkin ilmoittaa vastaanottavansa vain tiettyjä kansallisuuksia? Jäimme miettimään, miten tässä toteutuvat YK:n ihmisoikeudet.

 

Saksan Maahanmuuttovirasto (BAMF) on ylin viranomainen ja virallisista kotokoulutuksista vastaava taho, mutta maassa on lukematon määrä muuta koulutustarjontaa, vaikka ensimmäisen päivän vierailun aikana BAMF:ssa meille jäikin sellainen kuva, että tuota muuta tarjontaa ei virallisella taholla juurikaan arvosteta. Ilman aloitteellisuutta moni muuttaja olisikin jäänyt tyhjän päälle. Erityisen vaikuttavaa on ja on ollut vapaaehtoisten suuri määrä ja panostus kotouttamiseen. Vapaaehtoiset eivät ole ainoastaan auttaneet muuttajien vastaanottamisessa ja majoittamisessa, vaan toteuttavat kielenopetusta, tulkkausta, kouluttamista, neuvontaa…

 

Koska Saksa maana on eri kokoluokkaa kuin Suomi, korostui siellä myöskin maan sisäiset erot ja lakien erilaiset tulkinnat. Osavaltioilla on suuri itsemääräämisoikeus ja sen vuoksi käytännöt eri puolilla vaihtelevat eri tavalla kuin Suomessa. Hieman sekavaksi asian tekee se, että samoja asioita eri näkökulmista pyörittävät useat eri viranomaiset ja osavaltiolla/kaupungilla/kunnalla on omat toimistonsa ja toimenpiteensä hyvin selkeästi eriytettyinä.

 

Kuten jo useassa osablogissa totesimme, ESR-rahaa Saksa osaa käyttää aivan eri tavalla ja paljon järkevämmin. Rahalla tehdään todellista tuloksellista toimintaa eikä samaa pyörää nähtävästi yritetä joka paikassa keksiä uudelleen.

 

Kotokoulutukseen osallistuvien, muiden kuin pakolaisten, tulee maksaa itse nimellinen korvaus, josta osan saa takaisin, kun suorittaa kielitestin hyväksytysti. Lisäksi oppikirjat pitää ostaa ja maksaa itse. Ei olisi huono ajatus Suomessakaan toteutettavaksi: voisi motivoida eri tavalla, kun joutuisi itsekin jotakin uhraamaan. Välillä tuntuu siltä, että koulutukseen tullaan vaan ”työkkärin rahan” vuoksi, ei sen vuoksi, että jotakin oppisi.

 

Useassa paikassa näimme ilmoituksen avoinna olevasta oppisopimuspaikasta. Emme muista koskaan sellaista Suomessa nähneemme. Koska näimme vain pienen osan Saksaa, niin paljonkohan näitä paikkoja on kaiken kaikkiaan maassa tarjolla?

 

Maahantuloa on kiristetty ja meille muistutettiinkin, että jos ylitämme maan rajan, joudumme tarkastuksiin. Viimeisenä viikonloppuna seikkailimme Itävallan puolella ja toden totta: autobaanalla maiden rajalla olikin valtava ruuhka passintarkastuksien johdosta, nimenomaan Itävallasta Saksaan tulevilla. Mutta kuka käskee käyttämään moottoritietä? Ylitimme rajan useassa kohtaa pienempiä teitä käyttäen, eikä kukaan ollut sen paremmin kiinnostunut meistä kuin siitäkään, montako senegalilaista kenties salakuljetimme mukanamme maahan :)

 

Olemme kiitollisia tästä mahdollisuudesta päästä Saksaan opintomatkalle. Pääsimme vierailuille paikkoihin, joihin tiemme ei varmaan muuten veisi. Tapasimme meille tuttujen asioiden parissa työtä tekeviä innostuneita ihmisiä. Etenkin Rosenheimin hyvä tekemisen meininki ja yhteistyö eri maahanmuuttotyön toimijoiden välillä nostaa vieläkin hymyn huulille. Saimme myös mukaamme muutamia hankeideoita, joita toivottavasti pääsemme toteuttamaan Suomessa.

 

Näihin maisemiin olisi voinut jäädä, mutta palkkaus kotokoulutuksen opettajana ei houkuttanut….