Peuraruuhkasta sateiseen Budapestiin

05.05.2019 21:34 -- ennhei

 

Henkilöstön liikkuvuusjakso Unkariin 5. - 9.5.2019

Enni Heikintalo, Tuula Koivunen, Sisko Peltonen, Hanna Toroska

 

Päivä 1: Peuraruuhkasta sateiseen Budapestiin

Aamuyön tunteina matkalla Porista Helsinki-Vantaan lentokentälle ei 2-tiellä juuri muuta liikennettä ollut, mutta peuroja näkyi tien vierillä kymmeniä. Onneksi onnistuimme väistämään ne kaikki. Tosin kuski näki unta peurojen varomisesta vielä lennolla torkkuessaankin. 

Lentomatka Budapestiin sujui hyvin. Matkan aikana valmistauduimme tulevaan ja opettelimme sanomaan unkarinkielellä kiitos "köszönöm". Taksikuskille antamastamme näytöstä saimme arvosanaksi "almost". Jäi siis vielä parannettavaa seuraavaan päivään.

Ensivaikutelmana Budapestistä toteamme, että kaupunki on hieno: kauniita rakennuksia ja siltoja ja suurkaupungiksi Budapest on vehreä. Liikenne on sujuvaa, mutta jalankulkijoille tienylityspaikkoja on mielestämme liian harvassa. Kevät on täällä huomattavasti pidemmällä kuin meillä Suomessa. Puut ovat täydessä lehdessä ja puut ja pensaat kukkivat.

        

Iltapäivän vietimme Tonavan rannoilla ja aalloilla. Vaikka sää oli sateinen, maisemat joelta olivat hienot ja lämmin vene mukava kulkupeli. Iloisena yllätyksenä veneestä löytyi myös suomenkielinen opastus.

    

Päivä tiivistettynä: Laskentasuunnittelija laski peuroja, puhdistuspalveluvastaava kuvasi siivousvaunuja, ruokapalveluvastaava hoiti gulassikeitot pöytään ja johdon assistentti hankki tiedot Tonavasta (virtaa lännestä itään).

 

Päivä 2: Sateisesta Budapestistä rauhalliseen Békéscsabaan

Tänään satoi enemmän kuin eilen. Koska oman sateenvarjon alta tuli maisemien sijaan katseltua lähinnä vesilätäköitä ja muita sateenvarjoja, päätimme viettää aamupäivän hankintojen parissa.

Budapestin Vásárcsarnok-kauppahalli oli iso, avara ja siisti. Tuoreiden vihannesten tarjonta oli valtava ja myyntitiskit notkuivat. Välipalaksi avasimme mansikkakauden. Tutustuimme myös Váci utca -kävelykadun tarjontaan, erityisesti värikkäisiin laukkukauppoihin.

          

Iltapäivällä suuntasimme Budapestista Békéscsabaan. Junalippujen osto umpiunkarinkieliseltä myyjältä oli jännittävä operaatio, mutta päädyimme oikeaan junaan. Junassa oli kuuma ja raiteiden meteli melkoinen. Maisemat junan ikkunoista näyttivät satakuntalaisille tutuilta peltoaukeilta, mutta koivujen ja kuusien sijaan kasvoi tammia, jalavia ja pyökkejä. Junassa ei ollut kuulutuksia, joten loppumatkasta piti olla tarkkana, että jäämme oikealla asemalla pois.

      

Ensivaikutelmana Békéscsabasta toteamme, että kaupunki on kaunis ja rauhallinen. Hotellin nurkalta näkee viisi eri suihkulähdettä. Saapuessamme hotelliin kuuden aikaan maanantai-iltana hotellin aula oli pimeänä lukuunottamatta vastaanottotiskin yksinäistä pöytävalaisinta. Olimme kuitenkin odotetut (tai lähes ainoat?) vieraat, koska meitä suurin piirtein tervehdittiin nimellä saapuessamme.

Iltaisella ruuanhakureissulla käänsimme menuita ja opimme ainakin, mitä on maito unkariksi. Täällä ravintoloiden menut tuntuvat olevan vain unkariksi.

   

Jännittyneinä odotamme jo huomista ja ensimmäistä vierailupäivää Békéscsaba Center of Vocational Schoolissa!

Päivä tiivistettynä: Laskentasuunnittelija laski hajoavan sateenvarjonsa jäljellä olevia piikkejä, puhdistuspalveluvastaava taivasteli narumoppeja, ruokapalveluvastaava hankki paprikamausteet Kasariin ja johdon assistentti kirjoitti tarinaa.

 

Päivä 3: Sataedusta Békéscsaba Center of Vocational Schooliin

Vierailimme tänään Békéscsaba Center of Vocational Schoolissa, mikä on Sataedun pitkäaikainen yhteistyökumppani. Isäntinämme toimivat kv-koordinaattorit Laszlo, Mária ja Edith. Koululla oli rauhallista ja tyhjää, koska käynnissä ovat kevään päättökokeet. Jotta koetta tekeville opiskelijoille voitiin taata rauhallinen ympäristö, muut opiskelijat eivät olleet koulussa.

Vierailuumme oli valmistauduttu hyvin ja kaikkiin lähettämiimme ennakkokysymyksiin oli haettu vastaukset. Meille esiteltiin oppilaitosta ja erityisesti siivouspalveluita, ruokapalveluita ja keskushallintoa.

Oppilaitosten siivouksesta vastaa koulujen oman henkilökunta, yhteensä 65 siivoojaa ja 8 talonmiestä. Siivottava pinta-ala on päivittäin työntekijää kohden noin puolet pienempi kuin meillä, mutta käytettävissä olevat välineet ovat Suomeen verrattuna menneiltä ajoilta. Vastaavia välineitä käytettiin meillä noin 30 vuotta sitten. Päivittäinen työaika on suunnilleen sama ja työtä tehdään kahdessa vuorossa aamusta illan suuhun. Siistiä oli joka paikassa. Unkarissa siivojille ei ole ammatillista koulutusta, vain erilaisia kursseja.

    

Unkarissa opiskelijoille ei tarjota ilmaista kouluruokaa. Koulujen ja päiväkotien ruokailusta vastaa valtakunnallinen organisaatio, joka laatii ravitsemissuositukset ja suunnittelee tarjottavat ruoka-annokset. Ruoka valmistetaan isoissa keskuskeittiöissä, mistä se kuljetetaan alueen kaikkiin eri asteiden kouluihin ja päiväkoteihin. Békéscsaban alueella on yksi keskuskeittiö. Ruoka tarjoillaan aina valmiiksi annosteltuna. Ruokailut kuitataan omalla leimauskortilla, ja maksetaan kuukausittain. Jos opiskelija ei halua ruokaa, se pitää erikseen perua. Kuulemamme mukaan järjestelmä oli aikaisemmin todella jäykkä, mutta toimii nyt jo hieman joustavammin. (Meidän korviimme kuulosti edelleen melko jäykältä.) Myös ruuan taso vaihtelee päivittäin.

Lounaalla saimme tuntumaa koululounaaseen, kun kävimme ruokalassa syömässä. Söimme henkilökunnan pöydässä, missä oli pöytäliinat ja juomat katettuna pöytään. Pöytäseuran mukaan meillä kävi tuuri ja saimme hyvää ruokaa. Perunamuusi ja kala olivat tuttu annos, mutta (alkuruokana!) syötävä marjasoppa oli vieraampi tuttavuus.

         

Kulurakenne on hyvin samankaltainen kuin Sataedussa, ja suurin kuluerä on henkilöstökustannukset. Toimistojen pöydillä olevista paperipinoista pystyi päättelemään, että vielä ei olla paperittomassa kirjanpidossa. Saimme käsiimme myös oppilaitoksen budjetin, mutta haasteeksi jäi vielä unkarinkielisen budjetin tulkinta. Hallintohenkilöstöä tuntui olevan suhteessa enemmän kuin meillä. Toimistossa samassa huoneessa istui monta henkilöä ja työtila henkilöä kohden oli paljon pienempi. Työpisteillä näyttöjen korkeutta säädettiin papeririiseillä. Tavaraa ja paperia oli paljon (siivojan painajainen).

Illalla Laszlo vei meidät syömään unkarilaiseen ravintolaan. Ravintola oli idyllinen perinteiseen unkarilaiseen tyyliin sisustettu vanha talo keskellä asutusaluetta. Ruoka ja viini oli todella hyvää ja tunnelma rauhallinen. Juttua riitti mm. Unkarin historiasta, edelleen koulun ruoka- ja siivouspalveluista, Transylvaniasta ja Draculasta ja Unkarin pustasta. 

Päivä tiivistettynä: Laskentasuunnittelija kauhisteli Unkarin forintteina esitettyjä miljoonalukuja, puhdistuspalveluvastaava tutkaili pintamateriaaleja, ruokapalveluvastaava toivoi lisää kasviksia tarjolle ja johdon assistentti tulkkasi ja kävi paperisotaa.

 

Päivä 4: Aurinkoisesta Békéscsabasta aurinkoiseen Budapestiin – nyt paistaa!

Viimeisen matkapäivän kunniaksi aloitamme blogihetkemme pohtimalla, mitä liikkuvuusjakso on antanut meille: Saimme hienon mahdollisuuden tutustua Unkarin kulttuuriin, ammatilliseen koulutukseen ja ihmisiin. Voimme olla monessa kohtaa ylpeitä suomalaisesta ammatillisesta koulutuksesta. Tarkastelimme asioita kukin oman työmme kautta, ja huomasimme olevamme edelläkävijöitä monessa suhteessa, niin ruoka-, siivous- kuin talouspalveluissakin. Arvostus omaa työtä ja työoloja kohtaan kasvoi. Voimme olla ylpeitä omasta ammatillisesta osaamisestamme.

Iltaiset blogihetkemme ovat olleet hulvattomia päivän kohokohtia. Jaoimme ajatuksia päivän tapahtumista ja opeista jokainen omasta näkökulmastamme. Oli hauska huomata, miten jokainen meistä kiinnitti huomiota eri asioihin.

      

Paluumatka Békéscsabasta oli menomatkaa vaiherikkaampi: Ensin matkalaukut eivät mahtuneet taksiin ja sen jälkeen yritimme päästä Budapestiin liian halvoilla lipuilla. Pälkähästä päästiin rahalla.

Iltapäivän vietimme kiertelemällä Budapestiä Hop on, Hop off -kierroksella. Kyllä auringonpaiste kirkastaa maisemat!

      

Matka tiivistettynä: Kuuntele soundtrack täältä :)

 

Päivä 5: Jälleen sateisesta Budapestistä kotiovelle

Kotimatka sujui suunnilleen suunnitelmien mukaan. Lento oli noin tunnin myöhässä, mutta juoksuaskelin ehdittiin suunniteltuun junaan kohti Satakuntaa.

Meillä oli hieno ja antoisa matka. Kiitos kaikille osallisille!

 

Enni, Hanna, Sisko ja Tuula

 

"Meillä on ollut mahtava matka paljon maailmaa kulkeneiden nuorten naisten matkassa. Olemme kokeneet hyvin järjestetyn matkamme turvalliseksi, ollaan opittu ja nähty paljon uutta, saatu kielikylpyä rohkeiden naisten seurassa. Kiitos Ennille ja Hannalle!" Sisko ja Tuula